Muumioista tärkeää tietoa

Elina Ursin Kaleva
Oulu Haukiputaan kirkon pääkäytävän varrella oleva lattialuukku on auki. Oulun yliopiston arkeologian opiskelijoita ja tutkijoita on kerääntynyt luukun reunalle. Muutama tutkija kerrallaan tekee työtä ahtaassa, kylmässä ja pölyisessä tilassa lattian alla.
Avatun luukun alapuolella lepää kaksi pientä arkkua. Aikaisemmassa kartoituksessa avatusta arkusta erottaa vain vainajan viereen asetellun nuken.
Arkeologit kartoittavat kahden päivän ajan lattian alle haudattujen vainajien kuntoa ja sijaintia, kertoo tutkijatohtori, dosentti Juho-Antti Junno Oulun yliopiston anatomian laitokselta.
"Muumiot ovat arvokkaita jäänteitä menneisyydestä. Jos vaurioita aiheuttamatta voimme tutkia muumioita, se antaa äärettömän suuren potentiaalin tutkia erityisesti Suomen ja Pohjois-Suomen menneisyyttä ja auttaa meitä säilyttämään muumioita jälkipolville", Junno selvittää.
Tutkimusryhmä ottaa näytteitä arkkujen sisältä löytyvistä tekstiileistä ja kasvijäännöksistä. Joistakin hautauksista otetaan näytteitä myös molekyyli- ja isotooppianalyysiä varten. Lisäksi kirkkohautaan asennetaan lämpö- ja kosteusmittarit.
"Päähuomio kartoittamisessa on tutkia muumioiden tämänhetkinen tila, selvittää kirkkovainajien tulevaisuutta ja kartoittaa vuonna 1996 tehdyn inventoinnin sekä 2009 tehdyn kirkkoremontin jälkeiset muutokset", Junno kertoo.
Aikaisempaa tietoa ja kulttuuriperintöä kirkkohaudoista on kerätty Keminmaan ja Kempeleen kirkoista. Nyt saatua tietoa verrataan aikaisemmin kerättyyn tietoon, kertoo tutkimusvastaava, tohtori Titta Kallio-Seppä Oulun yliopistosta.
"Tekstiileistä saamme tietoa ajan hautaustavoista. Kasvinäytteet puolestaan kertovat hautaamisajankohdasta ja muumioitumisesta", Kallio-Seppä kertoo.
Biologisista, lähinnä hius- ja kynsinäytteistä, saadaan tietoa perimästä, ravinnosta ja sairauksista. Tietokonetomografialla saadaan tietoa esimerkiksi vainajan päällä olevista tekstiileistä arkkua avaamatta.
Tutkimusryhmän tavoitteena on kehittää toimintamalleja, jotka varmistaisivat kirkkohautojen säilyttämisen. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan Junnon mukaan hyödyntää kirkkojen korjauksissa. Yhteistyötä tehdään Museoviraston, Kirkkohallituksen sekä seurakuntien kanssa.
Edellisessä kartoituksessa hautoja ja hautakammioita paikallistettiin kartalle muun muassa koputtelemalla Haukiputaan kirkon lattialautoja. Tiistaina lattian alle asennettiin 3D-skanneri. Se kuvaa ja tekee täydellisen kartoituksen kirkkohaudasta millimetrin tarkkuudella.
Haukiputaan kirkon lattian alle on haudattu reilu kaksisataa vainajaa, miehiä, naisia ja lapsia. Merkintöjä hautaamisesta on jo vanhan kirkon ajalta 1640-luvulta. Uusi ristikirkko rakennettiin vanhan pitkäkirkon ympärille 1762.
Lattian alle hautaaminen oli varsin yleistä 1600-1700-luvuilla. "Tietynlainen tuoksu oli osa kirkon arkea. Lopulta osin hygieniasyihin vedoten, tapa kiellettiin Suomessa 1822", Kallio-Seppä kertoo.
Kirkkohaudan vainajista osa on muumioitunut, osa maatunut. Kirkossa tehtyjen remonttien ja korjaustöiden aikana muumioita on liikuteltu ja niitä on myös hävinnyt.
"Oletettavasti kylmään vuodenaikaan haudatut ovat muumioituneet. On tapahtunut niin sanottu pehmytkudoksen kylmäkuivuminen, mikä on edesauttanut säilymistä", kertoo Kallio-Seppä.
Osa haudassa olevista arkuista on näkyvillä. Kivestä tehtyihin kammiohautoihin ja hirrestä salvottuihin hautoihin on haudattu useampi vainaja, usein samaa perhettä tai sukua. Suurin osa kammioista on peitetty hiekalla ja tuohella. Joistakin arkuista on löytynyt myös nimikilpiä.
Tutkijaryhmällä on mielenkiintoa selvittää myös muiden ennen 1800-luvun alkua rakennettujen kirkkojen lattian aluset. Potentiaalisia kohteita voisivat olla esimerkiksi Siikajoen ja Tervolan kirkot.
"Kirkkohautausten tutkiminen on hyvin herkkää työtä. Kysymys on arvokkaista muinaisjäänteistä, jotka pitäisi saada säilymään myös tuleville polville", Junno kertoo.

Artikkelin lähde Kaleva