Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Kevätaurinko poraa meren jäätä. Ilona Nykyri taluttaa kolmea koiraansa Halosenlahden rantaheinikossa. Värikkäät veneet lepäävät vielä teloillaan ylösalaisin.
Koirakävely on suomentajan lepohetki. Se virkistää ja vie ajatukset pois työstä.
"Opiskelin Helsingin yliopistossa nuorena jonkun verran kirjallisuustiedettä ja saksaakin vähän. Siihen aikaan 70-luvulla oli niin, että kaunokirjallisuutta suomensivat runoilijat ja kirjailijat. Tunsinkin jonkun ja ihailin heitä", Nykyri kertoo.
"Minulle muodostui kauhean ylevä kuva suomentamisesta."
Elämä kuljetti Nykyrin Saksaan. Kun hän kolmekymppisenä palasi Suomeen, suomentajan ura tuntui jo kadotetulta.
"Muistan ajatelleeni, että olisi ihan mahtava ruveta kääntämään kirjoja, mutta kun ei näin vanhana millään kehtaa tehdä niitä aloittelijan virheitä. Täytyi haudata kaunis ajatus."
Vasta viisikymppisenä Nykyri laittoi hihat heilumaan. Tähän mennessä hän on suomentanut 30 kirjaa, enimmäkseen laadukasta kaunokirjallisuutta.
Viikko sitten Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myönsi Ilona Nykyrille Mikael Agricola -palkinnon. Palkinto tuli 760-sivuisen klassikon, Hans Falladan Yksin Berliinissä -romaanin suomennoksesta.
Erityiskiitosta Nykyri sai luontevasta dialogista.
"Minulla on sellainen maksiimi, että yritän saada kirjan sellaiseksi kuin kuvittelen, että kirjailija olisi sen kirjoittanut, jos hän olisi kirjoittanut suomeksi", Nykyri sanoo.
"Se ei ole teoreettinen juttu, vaan suurena psykologina yritän kuunnella kirjoittajaa."
Vapaana temmeltävät isot koirat tuhahtelevat emäntänsä työjutuille ja järsivät nautinnolla rannalla lojuvia puukapuloita.
Perintökoira, kleinspitz Waltteri vähän räksyttääkin.
Kuinka paljon suomennokset ovat ilonanykyriä?
"Ennen kun suomentajat olivat suuria maestroja oman kirjoittamisen alueella, puhuttiin, että Saarikoski kääntää saarikoskelaisia juttuja. Tämä on tietysti kärjistettyä. Mutta kädenjälki näkyi suomennoksissa sillä lailla."
Ilona Nykyri pyrkii omaksumaan käännöksiinsä alkuperäiset äänet ja värit.
Suomentamisen ilo alkaa Nykyrin mukaan raakakäännöksen jälkeen, kun saa alkaa hioa kieltä.
"Viime aikoina minulla on ollut työn alla hyvin erilaisia kaunokirjoja. Joku kriitikko kirjoitti kauniisti, että minulla on sotilaallinen, hakkaava rytmi jossakin rytmikkäässä kirjassa ja sitten on semmoisia suomennoksia, jotka liplattaa ja liplattaa."
Harhaa on ajatella, että suomentajat valitsisivat itse, mitä kääntävät. Joukkoon mahtuu niin sanottuja rahakäännöksiä ja sitten todellisen intohimon kohteita.
"On erittäin harvinaista, että saisi oman ehdotuksensa kustantamoissa läpi. Tiedän, että konkaritkaan eivät saa. Nyt olen saanut jonkun ison, mutta sekin on ollut kiven takana", Nykyri valaisee.
"Se menee oikeastaan aina niin, että sitä istuu kotona ja sitten kustantaja soittaa, jos soittaa. Kustantamo kertoo, että meillä olisi tämmöinen, ehditkö ja haluatko lähteä kääntämään."
Saksasta suomentajien joukko ei ole suuri.
"Varmaan siinä kymmenkunta. On joitakin, jotka suomentavat eri kielistä, esimerkiksi ruotsista siinä sivussa. Kymmenenkin voi olla nykyään yläkanttiin. Aika vähän meitä on", Nykyri laskee.
"Se on ehkä yksi syy siihen, että esimerkiksi minulla töitä on riittänyt. Olen saanut tosi haastavia ja hyviä kirjoja kääntääkseni. En ole hirveästi joutunut suomentamaan ihan pilipalia. Viime aikoina olen joutunut sanomaan oikein mielenkiintoisistakin töistä, etten ehdi. Se on aika katkeraa."
Suomentajalla on aikamoiset pakot niskassa. Ja kiire on trendi. Kustantamot voivat saada käännökselle EU-tukea, mutta EU lyö samalla tarkkaan lukkoon, milloin kirjan pitää ilmestyä.
"Kun suomensin Falladan jättiromaania, minulla sattui olemaan sen rinnalla kaksi muuta kirjaa, joilla oli sama EU:n sanelema deadline. Se on aika helvetillinen lieka, että ehtiikö tehdä kaiken annetussa aikarajassa."
Kiire on siis kytköksissä palkkiojärjestelmään.
"Palkkio määräytyy sen mukaan, paljonko valmiissa käsikirjoituksessa on merkkejä tai merkkipaikkoja. Jos suomentaa vähemmän tärkeäksi katsottua juttua, niin voin hyvin kuvitella, että siinä tulee helposti semmoinen asenne, että saamari, en enää nyherrä tätä kahta viikkoa. Tämä on nyt tässä ja menkööt. Haluan rahat. Se kaksi viikkoa voisi olla juuri se aika, jolloin tekstiä rauhassa hiotaan."
Suomentaja huomataan usein vain jos käännös on kankea tai ihan puppua. Myös kriitikot ohittavat suomentajan usein.
"Sitä suomentajat aina kiroilevat, että jo on hurjaa, kun joku bestseller-kirjailija kirjoittaa suomeksi niin kaunista kieltä ja hienoja lauseita. Se on kuin taikatemppu."
Saatko lukijapalautetta?
"Jos pitää miestään kurkusta kiinni."
Suomen Kulttuurirahasto myönsi Ilona Nykyrille kolmevuotisen apurahan suomennostyöhön 2014-2016.
"Se on niin kuin lottovoitto. Persukset on ihan mustelmilla, kun on onni potkinut", Nykyri iloitsee.
"Rupean suomentamaan Kafkan päiväkirjoja."
Koirien namipussi on jutellessa nakeltu tyhjäksi. Nyt voikin tassutella kotiin. Siellä odottaa pari makeaa ydinluuta.
Artikkelin lähde Kaleva