Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Venäjänkielistä doom metalia soittava Kypck (Kursk) matkustelee yleensä töiden merkeissä, mutta loppuvuodesta yhtyeen jäsenet suuntasivat puolisoineen lomareissulle Puolaan. Yksi vierailukohteista oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri, joka inspiroi promokuvien ottamiseen.
Myöhemmin masentavista kokemuksista ammennettiin myös biisi Deti Birkenau ("Birkenaun lapset").
"Se kolahti kyllä ihan jokaiseen, kun kulki niissä maisemissa. Itsellenikin oli eri tavalla lohduttomampi tunne katsella lasten kenkiä täynnä olevia laareja nyt, kun kotonakin pyörii kaksi tenavaa", kertaalleen aiemminkin Auschwitzissa piipahtanut laulaja Erkki Seppänen toteaa.
"Lapsen näkökulmasta kirjoitettu laulu Birkenausta syntyi lähes itsestään, ainakin ideansa puolesta. Se oli enemmänkin pakko kirjoittaa pois."
Valtaosan Kypckin biiseistä säveltävä, oululainen kitaristi Sami Lopakka osallistui vielä ensimmäisellä levyllä sanoitusten ideointiin, mutta sittemmin ne ovat jääneet aikanaan Oxfordin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelleen ja Venäjällä kaksi vuotta asuneen Seppäsen harteille.
Imena na stene -uutuusalbumin kappaleet ovat Deti Birkenauta lukuun ottamatta vahvasti nykyhetkessä kiinni, ja kahden ensimmäisen levyn neuvostohistoriateema on jäänyt taakse.
"Siinä mielessä kuitenkin liikutaan samassa tyylilajissa, että biisit ovat yhden pienen ihmisen näkökulmasta ja kohtalosta kirjoitettuja pohdintoja maailman menosta", Seppänen kertoo.
"Näin jälkikäteen kappaleita tuntuu yhdistävän venäläisen pyhän hullun, ’jurodiivin’, matkakertomus, jossa käydään muun muassa Tulan ja Minskin kaupungeissa haistelemassa tuulia. Ja pyhä hulluhan saa sanoa sen, mitä muut eivät uskalla."
Kuinka ollakaan, näkemissään näyissä kertoja tulee ennustaneeksi viime aikojen tapahtumat Ukrainassa. Kun Seppänen rustasi tekstejä viime syksynä, hän oli epäuskoinen suunnilleen kaiken maailmanpoliittisen ja -taloudellisen kehityksen suhteen. Ukrainan tilannekin kyti jo silloin.
"Yhdessä biisissä siteerasin tunnelmaan sopien Putinin vaalivoiton jälkeistä puhetta, jossa tivataan ’voitammeko me?’. Tällainen yltiöpäinen me-henki ja kansankiihotus herättää aina tiettyjä pahaenteisiä fiiliksiä. Ja nyt ollaan tässä", Seppänen sanoo.
"Saman biisin kertosäkeessä pyydetään edes yhtä puhdasta tippaa tähän valheiden mereen, mikä on kyllä kohdistettu tietyille kotimaisillekin medioille. Ihan hemmetisti saa tehdä duunia, että saa edes suurin piirtein tasapuolisen kuvan siitä, missä mennään. Levyllä voi taiteilijan vapaudella olla rehellisemmin rikki asioiden suhteen. Siviilissä on pakko skarpata - jo omien lastenkin takia."
Uutuusalbumin nimi Imena na stene ("nimet seinässä") on monikkomuoto singlelohkaisu Imya na stenesta.
"Se kalskahtaa mukavasti, ja sen voi liittää vaikkapa sotilasmuistomerkkeihin tai Pietarin rakennusten seinissä oleviin nimikyltteihin. Itse asuin aikanaan samassa talossa kuin runoilija Puškin, ja sitä kylttiä tuli tuijoteltua monet illat."
Kypck on keikkaillut Venäjällä muutamaan otteeseen, ja positiivisen palautteen määrä hämmästyttää edelleen.
"Eihän taiteesta koskaan mitään kovin objektiivista sanaa voi sanoa. Mutta jos kourallinenkin venäläisiä kertoo, että tämä on parasta venäjänkielistä musaa, ja että tekstit ovat juuri sellaisia, joita he 6 000 kilometrin päässä Siperiassa haluavat kuulla, niin onhan siinä jokin osunut kohdilleen", Seppänen toteaa.
Artikkelin lähde Kaleva