Kaiken takana on Junno

 

Toimitusjohtaja teki mitä piti. Kärpillä on taas oululainen sielu, sydän ja identiteetti. Työnarkomaani on kantanut sisällään liiankin suurta taakkaa seuran viime vuosien menestymättömyydestä.

 

Mestaruuden voittaminen on aina täyttymyksellinen hetki. Sitä se oli taianomaisena lauantai-iltana myös Kärppien toimitusjohtajalle Juha Junnolle, joka jännitti seitsemättä finaalia Raksilan hallissa omalla paikallaan: C-katsomon kahdeksannella rivillä, paikalla numero 138, vieressään puheenjohtaja Tommi Virkkunen.

Tuolta samalta paikalta hän on nähnyt myös, miten Kärppien 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä rakentunut menestysdynastia ja sen keskeiset arvot murenivat pala palalta.

Kenties surullisin oli kausi 2010–2011. Tuolloin Kärpät näytti enemmän tivolilta kuin vakavasti otettavalta huippu-urheiluorganisaatiolta. Hallitsemattoman pelaajakarusellin seurauksena Raksilan jäällä kaarteli haluton ja kuriton palkkasoturien joukko, joka kävi peleissä vain töissä.

Ryhmä tuntui vieraalta kannattajille – ehkä Junnollekin, joka sai osansa pilkkahuudoista.

Kärpät oli pöhöttynyt ja hukannut jotain olennaista identiteetistään. Vaikka päävastuu pelaajahankinnoista oli tuolloin urheilutoimenjohtaja Harri Aholla, sinkoili Raksilan käytävillä ja verkon keskustelupalstoilla kysymyksiä, joita ei pitänyt Oulussa koskaan esittää.

Onko Junno menettänyt otteensa?

Onko hän enää oikea henkilö johtamaan Kärppiä?

 

Valtakunnallisessa julkisuudessa Junnosta on maalattu epämääräistä ja osin epäoikeudenmukaista kuvaa.

Kitupiikki, joka vedättää sopimusneuvotteluissa nuoria pelaajia. Kultaisessa kravatissa patsasteleva myyntimies, jonka imelät jutut toisinaan hipovat suomalaisen rehellisyyskäsityksen rajoja. Vallankäyttäjä, joka tarjoaa huippukiekkoilun kulisseissa vastustajille tylysti poikittaista mailaa.

Junnon persoonaan pureuduttaessa puheenvuoro kannattaa antaa ihmisille, joiden kanssa Junno tekee tai on tehnyt päivittäin töitä. Kuten Kari Jaloselle, jonka päävalmentajakaudella (2004–2008) Kärpät voitti kolme mestaruutta.

”Juhasta puhutaan paljon, että hän on bisnesmies, mutta pitäisi muistaa, että hän on ennen kaikkea kiekkomies. Hänellä on uskomattoman hyvät kontaktit jokaiseen suuntaan. Yhteistyömme sujui loistavasti. Saatoimme soitella päivässä parikymmentä kertaa ja hioa joukkueeseen liittyviä asioita”, korkeasta vaatimustasostaan tunnettu Jalonen painotti keväällä 2008.

Seuraavassa kustannuspaikassaan – HIFK:ssa – Jalonen teki jotain, mitä hän ei joutunut Kärpissä koskaan tekemään: valmentamaan joukkueen lisäksi organisaatiota kädestä pitäen.

Junno on Liigan toimitusjohtajien joukossa primus inter pares, paras vertaistensa joukossa, koska hän entisenä liigavalmentajana ymmärtää itse peliä.

Ei ole sattumaa, että Kärppien uusi nousu alkoi viime keväänä, kun Junno sai muiden tehtäviensä ohella taas päävastuun joukkueen kokoamisesta.

Yksi Junnon pääteeseistä kuuluu: ”Säästetty euro on arvokkaampi kuin tienattu, koska tienattu voidaan vielä hukata.”

Tärkeimmissä hankinnoissa Junno ei kuitenkaan säästele.

Muutama vuosi sitten hän ymmärsi, että Kärpät tarvitsee Lauri Marjamäen kaltaisen, ulko-oululaisen päävalmentajan, joka romuttaa kaikki vanhat toimintamallit, mukavuuskerhot ja palauttaa joukkueen toiminnan keskiöön urheilullisuuden ja ammattimaisuuden.

Viime kevään siirtomarkkinoilta Kärpät halusi ja sai Lasse Kukkosen sekä Mika Pyörälän. Maajoukkuetason kärppäkasvatit, joihin sijoitetut eurot ovat tulleet jo moninkertaisesti takaisin.

Kärpillä on taas oululainen sielu, sydän ja identiteetti.

Kolmiyhteys, jonka arvoa ei voi mitata rahassa.

 

Juha Junnolla on harvinaislaatuinen taito. Oli kyse sitten pääyhteistyökumppanin mesenaatista, seisomakatsomon toppatakkifanista tai ilmaislippua kinuavasta nelosketjun laiturin anopista, Junno saa jokaisen keskustelukumppaninsa tuntemaan olonsa tärkeäksi.

Hän luistaa ikävistä tilanteista irti huumorin avulla ja sovittelee mieluummin kuin räyhää. ”Juuaan, hei, kahvit”, on Junnon symbolinen ja yleisesti tunnettu rauhanele.

Vuosien varrella räyhättävää olisi toki ollut. Junno ei muistele mielellään konflikteja, mutta esimerkiksi vuoden 1996 äkkilähtö KalPan toimitusjohtajan paikalta Kärppiin on yksi hänen henkilöhistoriansa kipeimmistä pisteistä.

”Olin raatanut vuosikausia, saatana, yötä päivää KalPan eteen. Varmaan enemmän kuin kukaan muu. Ja ne, jotka räksyttivät lähdöstäni, olivat juuri niitä tyyppejä, jotka eivät olleet ikinä tehneet mitään seuran hyväksi.”

Sitaatti on lainaus Kalevan vuonna 2010 tekemästä erikoishaastattelusta, jossa Junno käytti hänelle harvinaisen rosoista retoriikkaa.

Samassa jutussa Kärppien ex-puheenjohtaja Seppo Arponen maalasi kuvan siitä Junnosta, jonka näkevät vain hänen läheisensä. Kestohymyn ei kannata antaa hämätä.

”Juha ei näytä sitä ulospäin, mutta hän ottaa saamansa kritiikin vakavasti, joskus liiankin vakavasti. Juha on hirveän herkkä ihminen.”

 

On varmaa, että herkkä ihminen on ottanut Kärppien vaikeudet henkilökohtaisesti ja kantanut sisällään liiankin suurta taakkaa työnantajansa hetkellisestä menestymättömyydestä.

Voi vain kuvitella, miten Junnon sydänalassa läikähti, kun Raksilan yleisö nousi 12. lokakuuta 2013 pelatun Jokerit-ottelun viimeisillä minuuteilla spontaanisti seisomaan ja osoitti joukkueelle suosiotaan. Se oli raskaan sarjan luottamuslause myös Junnolle, joka ymmärsi varmasti harvinaislaatuisen tilanteen merkityksen.

Asiantunteva ja kriittinen yleisö oli ottanut joukkueen taas omakseen. Suunta oli kääntynyt.

Tämän kauden Kärpissä työnteko on ollut arvossaan, ja yksi kovimmista, ellei kovin, työntekijä on ollut Junno. Kun Oulussa ja muualla Pohjois-Suomessa heräillään mestaruuskohmeloiseen mutta euforiantäyteiseen sunnuntaiaamuun, on Kärppien toimitusjohtajan matkapuhelin todennäköisesti jo kuumana.

Hänen vaimolleen ja kahdelle aikuiselle tyttärelleen marssijärjestyksessä ei ole mitään outoa. Isä-Junnolle lähes minkä tahansa päivän mikä tahansa hetki on hyvä työntekoon, jos kyse on Kärpistä.

Tai kuka tietää: ehkä Junno on hakeutunut Oulun yöstä piilopirtilleen Virpiniemeen, istuu tutulla rantakivellä sikaria poltellen, kuuntelee lokkien kirkunaa ja ihailee Perämeren sileinä pyöriviä maininkeja.

Silti ei olisi ihme, vaikka Junno hahmottelisi jo mielessään – tai jopa paperille – ensi kauden Kärppien kokoonpanoa.

Niin kuin aina ennenkin.

 

Kimmo Siira