Viimeisiä suksimestareita

Liisa Lehto-Peippo teksti ja kuvat
Kaleva
Haapavesi "Paljon olen miettinyt, ettei kukaan ole ottanut onkeensa suksien valmistusta ja olisi tullut oppiin", sanoo suksimestari Unto Anttila, 88, Haapavedeltä.
Anttila on viimeisiä puusuksien teon taitavia, joita Haapavedellä on ollut puusuksien kulta-aikana paljon.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten Anttila oli täydessä touhussa suksiverstaallaan Haapaveden Vatjusjärvellä. Nyt voimat eivät enää riitä suksien höyläyk-seen eivätkä taidon opettamiseen. Hän on asunut parin vuoden ajan Paakkilanhovin vanhainkodissa.
Anttila oli toisen polven suksentekijä. Hänen isänsä Kalle Anttila oli taitava tekijä. Hän pääsi palkinnoille 11 kertaa Oulun tervahiihtojen yhteydessä pidetyssä suksinäyttelyssä. Suvussa on ollut muitakin suksentekijöitä, muiden muassa Unto Anttilan setä Jaako Anttila.
Unto Anttila oli erikoistunut "haapavetisten" valmistukseen. Ne olivat aivan oma lukunsa puusuksien joukossa. Ne olivat kapeat ja pitkät ja ykköset kilpahiihdossa. Kilpailut pidettiin puusuksien kulta-aikana vesistöjen jäillä tai maanteillä.
Maastossa, johon kilpailut myöhemmin siirrettiin, haapavetiset olivat liian pitkät ja kömpelöt.
"Myöhemmin, vielä 1960-luvullakin haapavetisiä käyttivät metsätyömiehet työsuksinaan, sillä ne olivat pitkät ja kantavat, eivätkä painuneet lumeen", Anttila kertoo.
Puusuksen teossa oikea puu on Unto Anttilan mielestä a ja o. Se on suora ja oksaton koivu. "Kiero puu elää vielä suksessakin."
Suksentekijä valitsee suksipuunsa kasvupaikalta.
"Paras suksipuu löytyy kangasmaalta, jossa puu on kasvanut kovaksi. Ilmansuunnatkin painetaan mieleen puun halkaisua varten. Se on tärkeää, sillä molemmat sukset valmistetaan samasta puusta. Puusta otetaan näytepalanen, jolla varmistetaan puun suoruus."
Puu kaadetaan kesällä. Halkaisun jälkeen se siirretään kuivumaan.
Suksipuuta veistetään kirveellä ennen höyläystä. Höyläyksessä tarvitaan erilaisia höyliä. Anttila valmisti höylänsäkin itse.
Suksipuukoivuja jouduttiin tuomaan kaukaakin, sillä Haapavedeltä ne suuren kysynnän vuoksi loppuivat. Anttila muistelee, että niitä kuljetettiin Kuopiosta saakka.
Anttila kertoo saaneensa suksien valmistuksesta paljon. "Sain tehdä sitä, mitä osasin ja sain sivuansioita. Neljä lehmää eivät yksin riittäneet perheen elannoksi.
Suksimestari sai myös kiitosta tyytyväisiltä suksienkäyttäjiltä. Käyttäjät kiittelivät niiden kestävyyttä.
"Se tulee siitä, että suksi on tarpeeksi notkea, muttei taas liian notkea."
Puusuksien teko kiinnosti myös entistä kilpahiihtäjää, olympiavoittaja Juha Mietoa. Hän vieraili Unto Anttilan luona ja tutustui Anttilan verstaaseen sunnuntaina.
Verstaassa käynti oli Miedolle elämys. Hänen mielestään puusuksissa ja Haapavedellä on Suomen hiihdon perusta.
"Haapavetiset tunnettiin ympäri Suomen ja puhuttiin haapavetisistä, vaikka tarkoitettiin mitä tahansa puusuksia. Haapavedellä on tehty kovaa tuotekehittelyä, ja siellä suksien teko on ollut myös taidetta", sanoo puusuksilla hiihtäjänuransa aloittanut Mieto.

Artikkelin lähde Kaleva