Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Tatuointineulan surina taukoaa hetkeksi.
Altti Veteläinen, 37, nostaa päätään ja virnistää.
"Pikkasen saattaa hevimiehen uskottavuus horjua, tällaista vaaleanpunaista nallekarhua kun tuunailee", hän naurahtaa.
Edessä on käsivarsi, jonka kuvion työstämiseen kuluu useita tunteja.
"Tämä on mun alun perin tekemä piirros, jota nyt vain hieman kirkastetaan ja parannellaan", hän kertoo.
Altti Veteläinen on oululaisen Eternal Tears of Sorrow -heviyhtyeen toinen alkuperäisjäsen. Toinen on kitaristi Jarmo Puolakanaho. Yhtye perustettiin jo vuonna 1994 Pudasjärvellä.
Yhtye on sikäli erikoinen, että se on kerännyt laajempaa kiinnostusta ulkomailla kuin Suomessa. Vasta viimeisten kolmen levyn aikana suomalaiset kuuntelijat myös metallipiirien ulkopuolelta ovat löytäneet yhtyeen. Bändi myös hajosi jo kertaalleen, ja oli kuopattuna vuosien 2002 ja 2004 välillä.
Tällä hetkellä takana on jo seitsemän nauhoitettua albumia ja uunituore Saivon Lapsi on ilmestynyt ympäri maapalloa Yhdysvaltoja ja Aasiaa myöten, ja saa sieltä paljon vastakaikua.
"Japani ja Saksa ovat olleet meidän vahvoja maita. Etenkin ulkomailla tuo mytologia tuntuu kiinnostavan. Se on kai jotenkin eksoottista edelleen, vaikka se on ollut meidän musiikissa jo alusta lähtien", kertoo Veteläinen.
"Levyarviot ovat olleet kiitettäviä kautta linjan, levymyyntimääristä ei ole kuulunut vielä mitään."
Kuten tyylilajiin kuuluu, Saivon Lapsessa uidaan syvissä vesissä. Saivo on saamelaisperäinen sana ja tarkoittaa saamelaisen uskomuksen mukaan vainajalaa, kuolleiden asuinpaikkaa. Saivo sijaitsi järven pohjassa olevan aukon toisella puolella. Mytologisesti se tarkoittaa samaa kuin Tuonela Kalevalassa.
Levyn kannessa pikku tyttö katselee järvelle ja odottaa Saivo-neitoa häntä noutamaan - mustan järven syvyyksiin.
"Saamelaismytologia oli meillä mukana jo ensimmäisessä levyssä ja nyt jotenkin tuntui luontevalta palata siihen uudelleen. Saivo-myytistä ei ole kovin paljon tehty musaa aikaisemmin, mutta tämä sopi myös edellisen levyn teemaan, joka oli Children of the Dark Waters -niminen albumi", toteaa Veteläinen.
Miehet itse ovat musiikissaan kunnianhimoisia, vaikka jokaisella on vakituiset päivätyönsä.
Veteläinen itse oli Nokialla peräti 14 vuotta graafisena interaktiosuunnittelijana, ja noin vuosi sitten yt-neuvottelujen aalloissa siirtyi täyspäiväiseksi tatuoijaksi oululaiseen Pitbull Tattoo -liikkeeseen.
"Olen kyllä nauttinut tästä työstä tosi paljon verrattuna entiseen. Saan oikeasti toteuttaa itseäni ja olla sellainen kuin olen", hän sanoo.
Bändin miehistövaihdoksien myötä viimeisellä levyllä kuullaan useita, yhtyeen tuoreimman jäsenen Mika Lammassaaren biisejä.
"Mukavaa saada uutta ja nuorempaa verta joukkueeseen", virnistää Veteläinen.
"Musiikkimme on silti nykyisin aikuismaisempaa, voisi sanoa, että nuoruusvuosien hötkyily on jäänyt pois. Toivottavasti myös se vuosien tuoma kokemus kuuluisi soitosta, joka on kasvanut isommaksi ja monimuotoisemmaksi", hän miettii.
Levyllä kuullaan perinteisen englanninkielisen hevilaulannan ja murina-soundin lisäksi suomen kieltä ja kaunista naisääntä.
"Norjalainen Miriam Renvåg oli mukana kahdella aiemmallakin levyllä, hän kuuluu jollain tavalla jo kalustoon", Veteläinen kertoo.
Yhtye keikkailee harvakseltaan, kysyntää olisi etenkin ulkomailla.
Kolmannen levyn suosion myötä, 2000-luvun alussa, bändi pääsi kiertämään Eurooppaa Nightwishin ja Sinergyn kanssa. Myös edellinen levy vei bändin kiertueelle Eurooppaan ja Venäjälle.
Tänä kesänä Suomessa on näköpiirissä toistaiseksi vain yksi keikka, Ilosaarirockiin.
"Olemme aina valikoineet erityisen tarkkaan mihin menemme, koska emme halua kuluttaa kasvojamme liikaa. Sen takia ei ole tarvinnut tyhjille saleille soittaa", Altti Veteläinen naurahtaa.
Artikkelin lähde Kaleva