Artikkelin lähde Kaleva
Niina Koskela Kaleva
Oulu Vihreä-kelta-punainen paneeliverho keittiössä, oman pojan lapsena piirtämät vesivärimaalaukset eteisen seinällä, tauluja ja valokuvia siellä täällä pitkin asuntoa. Oululaisen taidemaalari Alma Tyni-Viguerin asunnossa Heinäpäässä ei väreistä ole pulaa.
Tyni-Viguer avasi viikko sitten Neliö-Galleriassa taidenäyttelyn, joka on järjestyksessään jo niin mones, että taitelija on mennyt laskuissa sekaisin. "Kymmenkunta niitä on kertynyt."
Tyni-Viguerin taideharrastusta tuettiin jo lapsena. Opettaja kokosi piirrustuksia koulun seinälle ja kehotti nuorta tyttöä suuntautumaan taideteolliselle alalle, josta leipä irtoaisi helpommin kuin taidemaalarina.
"Oikeassahan hän oli. Mutta minulla on aina ollut luovaa hulluutta ja olen ollut sellainen säntillinen arjessa selviytyjä."
Tärkeimmän tuen Tyni-Viguer sai kuitenkin lapsuudenkodistaan, missä ilmapiiri oli suopea ja hyväksyvä.
"Äidin suvussa oli esiintyviä taiteilijoita, isän puolella visuaalisen alan ihmisiä. Kotona kannustettiin, mutta naapurit pohtivat, että mitähän siitä Almastakin tulee. Silloin yritin vähän salata taideharrastusta ja näyttää ulospäin, että teen minä oikeita töitäkin."
Tyni-Viguerin mielestä ajat ovat niistä hetkistä muuttuneet kovasti: nyt melkein kaikki ovat jonkin alan taiteilijoita.
"Nykyisin koen, että minut on hyväksytty."
Tyni-Viguer lähti Taivalkoskelta Liminkaan taidekouluun. Opinnot olivat jäädä kesken, koska rahatilanne oli heikko.
"Suunnittelin lopettamista, mutta minua ei päästetty lähtemään", hän naurahtaa.
Hän oli vuosia työelämässä, teki opettajien sijaisuuksia ja toimi myös piikana oululaisessa perheessä, ennen kuin suuntasi Helsinkiin Suomen taideakatemiaan.
"Se oli lainarahalla opiskelua. Aina välillä sain myytyäkin joitain töitäni. Se oli aina juhlavaa."
"Ihan ensimmäisen taulun osti joko opettaja Antti Kilpiäinen tai taiteen harrastaja Tatu Hytönen. He molemmat kannustivat. Minua ovat aina kannustaneet eniten miespuoliset henkilöt. Ehkä naiset ovat ajatelleet minua uhkana", hän hymyilee.
Nyt jo edesmennyt taidemaalari Anita Snellman toimi Helsingissä Tyni-Viguerin opettajana. Snellmanilla oli Espanjan Ibizalla maatila, jonne hänellä oli tapana pyytää oppilaitaan talovahdiksi. Sinne lähti myös Tyni-Viguer. Hänen piipahduksensa Ibizalla venyi tosin noin kymmenvuotiseksi.
Snellmanin tuttavapiiristä Tyni-Viguer löysi aviomiehensä: katalonialaisen miehen.
"Siihen aikaan elämässäni oli paljon lähtöjä ja tuloja. Ibizan atmösfääri ja valo sopivat minulle."
Tyni-Viguerin puheessa toistuu usein sanat "mitään en tekisi toisin".
"Mieheni ei vaatinut, että minun pitäisi olla sellainen tai tällainen. Hän oli elämäntoverini heti."
He menivät naimisiin ja saivat lapsen. Kun mies sairastui, Tyni-Viguer päätti palata Suomeen.
"Se oli kipeä ratkaisu. Tulin Suomeen tienaamaan. Siihen aikaan minulla oli nimeä Suomessa ja sain myytyä töitäni. Ibizan taiteilijat olivat maailmankuuluja ja huippurikkaita."
"En kuitenkaan koskaan ole ollut katkera. Raha on tärkeää, mutta olen lähtenyt siitä, että olen uskaltanut elää. En ole miettinyt pennosia."
Nyt Tyni-Viguer on asunut noin kymmenen vuotta Heinäpäässä. Asunnon lattialla ei ole mattoja vaan muovia. Tyni-Viguer maalaa aina olohuoneessa tai toisessa asunnon makuuhuoneista.
"Aiheet tulevat arjesta. Voi olla, että Ibiza näkyy jotenkin töissäni. Valo tosin minussa on ollut aina."
Artikkelin lähde Kaleva