Suosikit siirtyvät kirjastossa nykyaikaan

Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Pikainen silmäys aaneloselle painettuun ohjeeseen, ja katse kääntyy laitteeseen: namikat on säädetty niin kuin pitääkin. Musta vinyylikiekko alkaa pyöriä kuten sen kuuluukin.
Jaakko Tomperi asettelee kuulokkeet korvilleen, nyökäyttää päätään ja ottaa kuulokkeet pois.
"Joo-o, sinne menee."
Tomperi on tullut Oulun pääkirjaston musiikkiosastolle mukanaan kaksi lp-levyä, toinen on Scorpionsia ja toinen Acceptia. Tarkoituksena on digitoida mukana olevat vinyylit cd-r-levyille, ja operaatioon on varattu aikaa kaksi tuntia.
Oululaismies on ollut samoilla töin jo pari kertaa aiemmin, vaan tämä ei jää vielä tähän.
"Pitäisi saada digitoitua tuollaiset 12-15 levyllistä. Ainakin ne tärkeimmät."
Oulun pääkirjaston musiikkiosastolla on voinut digitoida c-kasetteja ja vinyylilevyjä runsaan kuukauden ajan. Videokasetteja eli vhs-nauhoja on pystynyt digitoimaan kirjastossa jo noin vuoden ajan.
Digitointilaitteiden käyttö on maksutonta. Laitteet ovat kirjastoasiakkaiden käytettävissä kirjaston aukioloaikoina, ja niitä käytetään omatoimisesti.
Musiikkiosaston palvelupäällikön Juha Sutelan mukaan äänitteiden digitoijia on ollut liikkeellä toistaiseksi vaihtelevasti.
"Melko tasapuolisesti on tultu vinyylien ja c-kasettien kanssa", hän arvioi.
Digitoijat ovat olleet Sutelan mukaan tyypillisesti keski-ikäisiä, nelikymppisiä ja sitä vanhempia.
Vinyylilevyn digitoinnin pontimena voi olla esimerkiksi se, että jotain tiettyä itselle tärkeää levyä ei ole julkaistu cd-levynä tai jos onkin, sellaista ei vain ole tullut hankituksi. C-kasetteihin taas saattaa liittyä hieman toisenlaista nostalgiaa.
"Monella tuntuu olevan c-kaseteilla omia nauhoituksia ja kotitallenteita: lapset laulavat ja tällaista. Niitä halutaan säilyttää kaiketi siksi, että kun lapset aikuistuivat, heitä alkavat kiinnostaa omat lapsuusmuistot."
Jaakko Tomperia, 56, kiinnostaa nimenomaan lp-levyjen digitointi.
"Kyllä minulla vielä levysoitinkin pelaa, mutta cd-levyjä on vain näppärämpi kuunnella."
Osa mielimusiikista onkin tullut jo ajat sitten hankittua cd-muodossa.
Miehellä on kotona kuulemma vähintäänkin kohtuullinen levykokoelma ja toki myös muunlaista musiikkia kuin saksalaista heavy metallia.
Brittiläisen hard rockin puolelta löytyy esimerkiksi Ian Gillanin, Rainbow’n ja Uriah Heepin levytyksiä, mutta kokoelmassa on myös rautalanka- ja instrumentaalimusiikkia, kuten Shadowsia ja Venturesia. Ja kyllä joukkoon mahtuu vielä supisuomalaisia tangolevyjä siinä missä klassisen musiikin julkaisujakin.
Kitaramusiikkia mies kertoo alkaneensa kerätä 15-kesäisenä.
Kirjaston asiakkaille tarkoitettu mahdollisuus digitoida äänitteitä on Tomperin mielestä hyvä idea, ja on hän mainostanut sitä myös tuttavilleen.
Vinyyleistään mies ei silti aio ihan heti luopua.
"Tytär on jo ilmoittanut, että hän sitten aikanaan ottaa ne itselleen."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva