Artikkelin lähde Kaleva
Janne Taanila Kaleva
Oulu Oululainen Eero Kelhä vastaanotti torstaina 2 000 euron palkinnon ja kunniakirjan tunnustuksena merkittävästä toiminnastaan veteraaniperinteen hyväksi.
Hän on ollut vuodesta 1997 saakka mukana veteraaniyhdistysten seppelpartiotoiminnassa.
Kelhä on toiminut sittemmin Oulun seudun sotilaspoikien Perinnekillan seppelpartion hoitajana sekä osallistunut myös veteraanien saattotapahtumiin.
Kaatuneiden muistosäätiön hallituksen puheenjohtajan Ahti Sirkiän mukaan palkinto jaetaan nimenomaan henkilökohtaisesta työstä ja esimerkillisestä toiminnasta, joten siksi palkintoa ei jaeta yhdistyksille.
"Palkinto edustaa puhtaimmillaan ’kaveria ei jätetä’ -tapaista mentaliteettia ja työmoraalia."
Kelhää olivat ehdottaneet palkinnon saajaksi Pohjois-Pohjanmaan veteraaniyhdistysten puheenjohtajat, jotka pitivät Kelhän tapaa huomioida veteraanien omaiset erityisesti maininnan arvoisena.
Aikaisemmin vain yksi henkilö Etelä-Suomesta on palkittu vastaavanlaisesta seppelpartiotoiminnasta.
Kelhä on tehnyt seppelpartiotyötään liki 15 vuotta ja sanoikin, että "hommaan tarvitaan koko mies". Töitä asiansa eteen Kelhä on tehnyt joka viikko:
"Parhaimmillaan partiotehtäviä on ollut 137 vuodessa, mutta keskimäärin arvioisin toimineen noin sadassa partiotehtävässä vuosittain."
Järjestelyt vaativat asiaan paneutumista ja toimeliaisuutta, minkä lisäksi veteraaneja on varsin paljon.
"Järjestämme asiaan kuuluvan veteraanihautauksen kaikille veteraaneille sukupuolesta riippumatta, eikä veteraanin tarvitse kuulua esimerkiksi veteraaniliittoon tai mihinkään muuhunkaan järjestöön kunniallisen hautauksen saadakseen", Kelhä sanoo.
Uuden Oulun syntymisen ja kuntaliitosten myötä Kelhän on pitänyt kuitenkin siirtää vastuutaan muille, koska toiminta-alue on kasvanut hänelle jo liian suureksi.
Kelhä onkin ansiokkaasti perehdyttänyt muita seppelpartiotoimintaan ja opastanut itselleen jatkajaa.
"Tietyt asiat on pitänyt opettaa kädestä pitäen", Kelhä sanoo.
Toimintaan liittyy sellaisia muodollisuuksia, joita ei välttämättä opi muuten kuin kokemuksen kautta.
"Kerran ehdin toimittaa seppeleen viime minuuteilla hautajaisiin Haukiputaalle, kun lähetys ei mennyt odotetusti perille", Kelhä kertoo.
Veteraaniseppele viedään aina viimeisenä haudalle, joten siinä mielessä tilanteessa oli onni matkassa. Myös takaiskuihin pyritään varautumaan siten, että varaseppele olisi aina tarvittaessa valmiina.
"Kertaakaan eivät ole omaiset joutuneet pettymään, ja muutenkin toiminta järjestetään aina omaisten ehdoilla, Kelhä sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva