Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu "Tuntui kuin olisi ollut kiviä mahassa", kuvailee Kai Latvalehto muutaman vuoden takaisia tuntemuksiaan. Hän nukkui huonosti ja heräili öisin. Edes soittaminen ei tuottanut iloa Aknestik-yhtyeen kitaristille.
"Ensin lopetin bändihommat, ja työssä ajoin vuosi vuodelta itseni pienempään nurkkaan. Kun rupeaa tekemään tiliä oman persoonansa kanssa, niin jäljet johtavat väistämättä omaan lapsuuteen", Latvalehto kertoo.
Hän eli lapsuutensa Ruotsissa, jonne perhe muutti Oulusta vuonna 1969 Kain ollessa kaksivuotias. Paluu Suomeen ja Haukiputaalle 13-vuotiaana ei ollut helppo.
"Kun vihdoin löysin paikkani muutaman vuoden jälkeen, olin itse herra ja hidalgo. En ajatellut lapsuuttani Ruotsissa eikä minulla ollut mitään tarvetta matkustaa sinne."
Viisi vuotta sitten Latvalehto oli Ruotsalainen avioliitto -elokuvan kuvauksissa Kemissä.
"Ensimmäistä kertaa 25 vuoteen puhuin ruotsia monta päivää putkeen. Puhuin kieltä, joka ei ole äidinkieleni, mutta se on kuitenkin lapsuuteni tunnekieli. Tilannetta voisi verrata uskonnolliseen kokemukseen."
Pian tämän jälkeen hän päätyi ehdottamaan dokumentin tekoa toisen polven ruotsinsuomalaisista muusikoista pitkäaikaiselle ystävälleen, Mika Ronkaiselle, joka päätti tarttua aiheeseen, jos Latvalehto suostuisi dokumentin päähenkilöksi.
Ennen kuin Laulu koti-ikävästä -dokumentti sai alkunsa Latvalehdon oli mietittävä asiaa yön yli.
"En kuulu siihen sukupolveen, joka haluaa olla framilla. Koen aihepiirin niin tärkeäksi, että minun oli pakko tehdä tämä."
Sitten tarinaan liittyi vielä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Kain isä, Tauno Latvalehto. Siitä alkoi isän ja pojan matka Ruotsin halki. Matkaa Ruotsin-kotiin Göteborgiin tehtiin autolla. Kuvaukset tien päällä kestivät pari viikkoa, mutta kokonaisuudessaan dokumenttia tehtiin kolmisen vuotta.
Musiikkipitoisessa dokumentissa isä ja poika käyvät läpi elämäänsä. Matkalla pohditaan Tauno-isän alkoholismia ja Kaita riivannutta ulkopuolisuuden tunnetta. Lopulta selviää sekin, miksi Ruotsiin lähdettiin. Taloudellinen pakko se ei ollut, sillä Tauno Latvalehto oli Oulun Typellä töissä.
Latvalehto ei halua jossitella, olisiko asioita tullut selviteltyä yhtä intensiivisesti ilman dokumenttia.
Se sysäsi kuitenkin liikkeelle elämänmuutoksen. Kaksi vuotta sitten, kun elokuvan kuvaukset olivat jo loppusuoralla, Kai Latvalehto päätyi tekemään väitöskirjatutkimusta toisen polven ruotsinsuomalaisten kulttuuri-identiteetistä.
"Elokuvaprosessi on mullistanut elämäni täysin: kotiosoitetta ja ja perhe-elämää lukuun ottamatta kaikki on muuttunut. Olen ollut pohjoissuomalaisella tavalla kateellinen ystävilleni, joilla on palo omaan työhönsä. Minulla sitä ei ole ennen ollut opettajana ja muusikkona työskennellessäni. Vihdoinkin olen löytänyt oman klaanini."
Nyt jälkeenpäin Latvalehto sanoo, että on ollut pelkästään positiivista löytää ruotsinsuomalaisuus itsestään. Hänen mielestään ruotsinsuomalaisuuden kuva on muuttumassa.
"Suomessa on nostettu jo esiin ensimmäisen sukupolven kokemus. Ruotsinsuomalaisuus on eri asia Ruotsissa syntyneille tai varhaislapsuudessaan sinne muuttaneille. He osaavat ruotsin yhtä hyvin kuin muut ruotsalaiset. Koti ja kieli näyttäytyvät heille aivan erilaisina."
Latvalehto kertoo, että häneen on liitetty joskus luonnehdinta "juureton siirtolainen".
"Enhän minä ole juureton, sillä olen asunut vuodesta 1980 Suomessa. Ihmisellä voi olla kaksi kotimaata ja kaksi kieltä. Suomessa on vasta tultu tälle sivulle siirtolaisuus- ja maahanmuuttokeskustelussa."
Dokumentissa Latvalehdon lapsuudenystävä kuvaa kahden kotimaan kasvatin tunteita "ontoksi kohdaksi sisällä".
"Se ei koske pelkästään ruotsinsuomalaisia vaan miljoonia maahanmuuttajia. Minullakin tuo ontto kohta on ja pysyy. Juureton en ole enää, sillä minulla on kahdet juuret. Yhdet vankat juuret ovat täällä Pohjois-Suomessa joentörmällä, havumetsissä ja merenjäällä. Toiset juureni ovat Göteborgissa Hisingenin kaupunginosassa ruusunmarjapuskien alla."
Ruotsinsuomalaisen taustan omaavia ihmisiä arvellaan Ruotsissa olevan yli 700 000. Latvalehto harmittelee, että suomen kielen asema on heikko Ruotsissa. Silloin on löydettävä myös muita tärkeitä asioita omasta kulttuuristaan. Yhdeksi esimerkiksi hän mainitsee musiikin, joka on keskeisessä asemassa ruotsinsuomalaisuuden uudessa nousussa.
"Musiikki on ollut minullekin kolmas kotimaa."
Artikkelin lähde Kaleva