Mukana elämisen paikka

Kantaesitys
Oulun kaupunginteatteri: Lovesong. Käsikirjoitus Abi Morgan. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus ja musiikkidramaturgia Snoopi Siren (vierailija). Lavastus ja puvut Pirjo Valinen. Koreografia Milla Virtanen. Äänisuunnittelu Olli Paakkolanvaara. Valosuunnittelu Mika Ryynänen. Rooleissa Jorma Koho, Liisa Toivonen, Tomi Enbuska, Anne Syysmaa. Pieni näyttämö 5.4.

Brittikirjailija Abi Morganin näytelmä on kuin suomalainen hitti-iskelmä: se lainehtii ristiriitaista rakkautta, kaihoa ja melankoliaa.
Lovesongissa yhdistyvät Jesse Kaikurannan megahittien Vie mut kotiin- ja Näytän sulle rannan- sekä Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -problematiikat.
Se on vaan hyvä juttu. Patetiaa tai melodraamaa, samapa tuo - näytelmätekstiin ja sanoituksiin on täytynyt osua jotakin olennaista, joka riipii ihmisen sielua.
Morganin teksti operoi laululyriikan logiikalla: tarina etenee elävien irtokuvien kautta, ja katsoja täyttää välit omilla riveillään. Kertomuksen palasiin, välähdyksiin, on miellyttävä nojautua, antautua tunteiden kuljetettavaksi.
Näytelmä on Billyn ja Maggien rakkauslaulu. Sen syviä vesiä ovat rakkauden ehdot, saavuttamaton syntymä ja väistämätön kuolema.
Nuoren Maggien ja Billyn (Anne Syysmaa ja Tomi Enbuska) haaveet ja hankinnat kohtaavat vanhan Maggien ja Billyn (Liisa Toivonen ja Jorma Koho) muistot ja luopumisen.
Elämä on siinä välissä. Ja tässä onkin Lovesongin vetovoima. Se on samaa juurta kuin Kotikatu- tai Salatut elämät -tv-sarjoissa. Katsoja vihkiytyy pariskunnan, Billyn ja Maggien, unelmiin ja vastoinkäymisiin. Hän saa kokea koko kaaren nuoresta avioliitosta ihmiselon inventaarioon asti. Lovesong on mukana elämisen paikka.
Erityistä värinää näkyy kohtauksissa, joissa nuori ja vanha Billy ja Maggie ovat yhtä aikaa näyttämöllä. Roolihenkilöiden välille syntyy mielenkiintoista "neuvottelua": Sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen, muistatko mua?
Laulu on sanan ja sävelen avioliitto, lauluntekijä Heikki Salo määrittelee. Näytelmän, jonka nimi on Lovesong, sopii olla teatterin, musiikin, elävän kuvan ja tanssin rakkausavioliitto. Sen on ohjaaja Snoopi Siren hoksannut. Sirenin ohjaus kurkottaa tekstistä ulos.
Oulun kaupunginteatterin kantaesityksen "soundtrackistä" vastaa pääosin italialainen säveltäjä ja pianisti Ludovico Einaudi, jolla on myös elokuvasäveltäjätaustaa.
Einaudin musiikki antaa näytelmälle värit. Melodiat keinuttavat yleisöä näytelmän laidasta laitaan niin kuin elokuvissa: nosteella, riitelemättä, ärsyttämättä.
Vanha Billy, Jorma Koho, on täynnä salaisuutta. Tyynen kuoren alta tuleva purkaus on esityksen huippukohtia: "Elän niin kuin haluan ilman sinua."
Liisa Toivonen vanhana Maggiena on laskosteltu luopumaan. Kapinointi olisi inhimillistä eikä vesittäisi stoalaista loppua.
Anne Syysmaan ja Tomi Enbuskan nuorekas kisailu muuttuu myrkyn nielemiseksi. Kasaantuva kuona ja valheet voisivat näkyä heidän välillään vaikeampana anteeksiantona.
Milla Virtasen koreografiat lisäävät tunneilmaisun syvyyttä, kosketusta, kontaktia ja aistillista runollisuutta. Ilman tanssillisia tai fyysisiä kohtauksia tulkinta olisi tylpempi, kapeampi.
Lavastaja Pirjo Valinen saa tilan muistuttamaan japanilaista teehuonetta. Japonismin aromia vahvistaa futon-vuode ja luonnonpuun voimakas läsnäolo.
Omaa symboliikkaansa kantavat kypsyvät persikat, pudonneet syksyn lehdet ja videolla parveilevat kottaraiset. Linnut ovat vanhan Billyn mielestä imitaattoreita, jotka vievät talosta satunnaisia keskustelunpätkiä vieraiden korville.
Yleisökin on samoja vieraita.
Eeva Kauppinen

Artikkelin lähde Kaleva