Artikkelin lähde Kaleva
Dokumenttielokuvissaan Peter von Bagh on tavannut katsoa menneeseen, niin myös Muisteja - Pieni elokuva 1950-luvun Oulusta -uutuudessaan.
Muisteja rönsyilee monelle elämänalueelle, mutta minkäänlaista kaiken kattavaa kokonaisuutta se ei yritäkään tarjota.
Lähtökohtana ovat nimenomaan von Baghin tärkeiksi kokemat omat muistot ja hänen henkilökohtaiset paikkakokemuksensa.
Oulussa viisivuotiaasta 17-vuotiaaksi asunut von Bagh kunnostautuu itse elokuvan kertojaäänenä. Muistojen kaiho ottaa paikkansa ensimmäisistä sekunneista lähtien.
Vaikka hänen omintakeinen puhenuottinsa on pohjimmiltaan varsin neutraali, esseetyyppisen dokumentin asiasisältö paljastaa muitakin tunteita, erityisesti ylpeyttä ja lapsenomaista intoa.
Se, että Oulun Lyseon ihannointi paisuu melkein huvittaviin mittasuhteisiin, on ymmärrettävää, tarkastelihan von Bagh maailmanmenoa 1950-luvulla nimenomaan oppikoulun pulpetista käsin.
Koulun ulkopuolella nuorukaisen maailmaa avarsivat elokuvat. Oulun elokuvahistoria ja von Baghin omat elokuvakokemukset asemoituvatkin lyseon rinnalle dokumentin keskiöön.
Tuoreiden otosten ohella filmikatsauksia, valokuvia ja maalauksia hyödyntävä elokuva myös peilaa entistä Oulua nykypäivään, ja perinteisyys ja edistyksellisyys ottavat toisistaan mittaa tuon tuostakin.
Von Baghin muistoissa ennen oli kaikki paremmin. Elokuvateattereissakin "oikean filmin välkehtivä kauneus" on ikuisesti mennyttä.
Dokumenttina Muisteja on perinteinen ja yllätyksetön, mutta sen kulttuurihistoriallista arvoa ei käy kieltäminen.
Teos on pullollaan mielenkiintoisia yksityiskohtia Oulusta, mutta samalla se kertoo von Baghista itsestään ja antaa vihiä siitä, millainen merkitys kaupungilla on ollut hänen minuutensa ja kokemushorisonttinsa muotoutumisessa.
Elokuva on mieluisaa katsottavaa etenkin varttuneemmille oululaiselle ja von Baghin tavoin Oulusta pois muuttaneille.
Anssi Juntto
Artikkelin lähde Kaleva