Artikkelin lähde Kaleva
Kun muovi sulaa uunissa, Heidi Kesti (s. 1980) seuraa tapahtumaa taskulampun valossa ja vetää pellin pois sillä hetkellä kun muoviläjä näyttää oikealta. Tällä poikkeuksellisella tekniikalla oululainen kuvataiteilija toteuttaa kummallisia teoksiaan.
Uunissa kärventyvät esimerkiksi sovinnaisia kauneusihanteitamme reflektoivat barbit, jotka muodonmuutoksen koettuaan päätyvät perhealbumiin tai paheksutuksi materiaaliksi Sodomaan ja Gomorraan.
Oulussa ensimmäistä kertaa kattavan yksityisnäyttelynsä pitävä Kesti pohdiskelee maailman tilaa, ihmisenä olemista ja erilaisuuteen suhtautumista. Muovisista kierrätysmateriaaleista valmistetut esinekoosteet ja installaatiot ovat sekä lystikkäitä että paikoin jopa hyytäviä.
Näyttelykokonaisuutta kantaa luomisen vimma ja sulava sarkasmi.
Mukana on abstrakteja väri- ja materiaali-ilotteluja, kuten veistoksellinen muovikipoista ja kulhoista rakennettu teossarja Pagodat. Osa teoksista taas avautuu tiivistunnelmaisina ideoina, jotka puhuvat omaleimaisella tavallaan.
Tähän kategoriaan istuvat muun muassa matkamuistonuket, jotka siis yleensä esittelevät kohdemaansa hyvää ja kaunista. Kestin installaatiossa eri kansallisuuksia edustavat nuket kannattelevat kuitenkin kaunistelematonta todellisuutta, pyssyjä ja teräaseita.
Gallerian perimmäisessä tilassa on koskettava teos nimeltä Muisto. Värikkäitten ilmapallohylsyjen keskellä lepää pieni, kuollut varpunen. Kun vetää teoksen sisuksiin kätketyn soittokellon narusta, niin kuolema alkaa soida.
Vastakkaisella seinustalla oleva uskonnollinen kuvasto yhdessä linnun ja sen äänimaiseman kanssa luovat tilaan haikean herkän, kuin pyhitetyn tunnelman.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva