Kotikutoset ja lupa nauraa

Carita Forsman Kaleva
Oulu "Se oli vuosi 2007. Seisoimme Niskavuoren Hetan kulisseissa, kun sanoin yhtä äkkiä Merjalle, että hei, perustetaan bändi!" kertoo Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Tuula Väänänen.
"Mulla oli riimiä pukannut jo pöytälaatikkoon ja aika harvoin pääsee laulamaan, varsinkaan omia biisejä, vaikka lavalla paljon ollaankin", hän jatkaa.
Kollega Merja Pietilä otti kopin ja mukaan pyydettiin vielä kaupunginteatterin pianisti Henna Linko.
"Juuri se on se juttu, että ollaan niin samanhenkisiä. Ei tästä muuten tulisi mitään", Väänänen toteaa.
Kolmen naisen jutustelussa ei naurun remahduksia puutu. Hommaa tehdään intohimolla, mutta ei kulmat kurtussa. Huumori ja nauru ovat asian ytimessä. Henna Linko on klassisen koulutuksen saanut pianisti, mutta istuu yllättävän hyvin näiden kahden hervottoman naisen joukkoon.
"Luulen, että tästä mun koulutuksesta on sekä haittaa että hyötyä. En ole koskaan aiemmin tehnyt omaa musiikkia. Tämä on ollut tosi antoisaa, erilaista, haasteellista, mutta mukavaa", Linko nyökkää.
"Bändin koko lähtökohta onkin juuri tässä. Teemme sellaista, mitä emme osaa, mutta silti uskallamme kokeilla!" Väänänen nauraa.
Vaikka biiseissä on tunteiden koko kirjo ja konserteissa sählätään monella eri tavalla, yhteinen periaate Kotikutosten laulamisessa ja esiintymisessä on selvä:
"Tavoite on, että ihmiset, jotka meidät näkevät, jäävät hyvälle tuulelle", he sanovat.
Bändin nimi antaa myös anteeksi paljon.
"Niinpä! Saadaanpahan kokeilla ja hölmöillä luvan kanssa. Nauramme estoitta itsellemme ja toisillemme", toteaa Merja Pietilä.
"Kotikutoset on bändi, joka ei ota itseään liian vakavasti", jatkaa pianisti väliin.
"Silti suhtaudumme varsinkin biisien esittämiseen vakavuudella. Live-tilanteessa pitää olla kaikki kunnossa, vaikka tahaton huumori puskee pintaan. Ihmisten ei tarvitse jännittää menevätkö laulut oikein", Väänänen sanoo.
Näyttelijän työkokemuksesta ei keikkatilanteissa voi olla haittaakaan, vaikka Kotikutosten konsertti ei ole mikään tavallinen paketti. Siinä on videoesityksiä, arvontaa ja yleisötehtäviä. Naiset tekevät kaiken itse.
"Uskon, että etenkin biisien tulkinnassa auttaa näyttelijän työ, koska luulen, etteivät ihmiset odota meiltä mitään huippulaulantaa. Kokonaisuutta pikemminkin. Koko idea konserteissa lähtee siitä, että tavoittelemme iltamatunnelmaa. Yritämme olla taviksia, jotka hyppäävät ihmisten joukkoon", sanoo Väänänen.
"Minulle tämä on ollut vapauttavaa, koska näyttelijän työ on niin harjoiteltua. Tässä saa heittäytyä", myöntää Pietilä.
Kolmikko tekee biisinsä itse, jokainen kirjoittaa ja Linko pääasiassa säveltää.
Linko muutti joitakin vuosia sitten Helsingistä Ouluun, ja teki Kotikutosille Oulu-laulu-biisin, jonka Youtube-video on saanut jo runsaat 13 000 katsojaa. Biisi saattaakin jäädä yhtyeen ohjelmistoon pitemmäksi aikaa - yleisön pyynnöstä.
"En ajatellut sitä tehdessäni syvällisemmin oululaista sielunmaisemaa, mutta taisin osua ytimeen. Ehkä se oli minulle helpompaa kuin syntyperäisille oululaisille", Linko miettii.
Biisien nimet kertovat, mistä Kotikutosten maailmassa on kysymys: Nakkariblues, Rento meininki, Naisen elämää, Supernainen, Minä tyttö tykkään ätläkästä, Taas karkas mopo käsistä tai Nuotio rannalla.
"Tuula tekee enemmän lauluja rakkaudesta, Merja naisen arjesta", kertoo Henna Linko.
"Ja Hennan kappaleet ovat filosofisempia", lisää Pietilä.
"Meillä on jo 15 biisiä valmiina, niistä saisi kokonaisen levyn!" Väänänen huomauttaa.
Yllättäen häneltä tulee myös muille bändin jäsenille ennen kuulematon ajatus:
"Minusta me voisimme olla kuten Leevi & The Leavings. Keikkailla vähemmän!"
Idea saa muut hetkiseksi hiljaiseksi.
"Tästä meidän kyllä pitää jutella lisää...", sanoo Merja Pietilä ja purskahtaa nauruun.
"Kuulostaa nimittäin tosi tylsältä. Jos levy tulisi suosituksi, mehän voitais käydä keikalla vaikka missä, Kainuun runoviikoilla, Tampereen teatterikesässä...".
Tuula Väänänen virnistää ja on samaa mieltä.
"Olen meistä hirveen ylpeä. Kyllä tää on niin ihana juttu."
Kotikutoset Oulun Teatteriravintolassa 6., 12., ja 20. huhtikuuta.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva