Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Merkittävä osa pohjoisen Suomen jälleenrakennuksen historiaa löytyy Oulujoen varrelta: Aarne Ervin (1910-1977) ja hänen toimistonsa merkkiteko - voimalaitosyhdyskunnat.
Valtaisana ponnistuksena syntyneet kuusi voimalaitosta ja niiden yhteyteen rakennetut asuinyhteisöt ovat oiva esimerkki siitä, miten suomalaisessa arkkitehtuurissa yhdistyvät pragmaattisuus ja innovatiivisuus.
Ervin Oulujoki-kokonaisuus, johon Oulujoen lisäksi kuuluu Oulujärveen laskevan Emäjoen neljästä voimalaitoksesta kolme, on viimeinen esiteollisen ajan mallin mukaan rakennettu laaja yhdyskunta.
Vastaavia olivat varhaisemmalla ajalla esimerkiksi ruukkiyhteisöt - siis niissäkin työnteko ja sen ulkopuolinen elämä tapahtuivat samalla rajatulla alueella.
Arkkitehtonisesti Ervin Oulujoki oli uutta luovaa ja huolellista muotojen ja materiaalien käyttöä. "Ervillä oli herkkää mittakaavan tajua kohteissaan, toisaalta hän käytti suurempaa mittakaavaa taitavasti kaupunkisuunnittelukohteissaan", Ervi-tutkija Helena Hirviniemi toteaa.
Arkkitehtuurin muotokieli palvelee tarkoituksenmukaisuutta, viihtyisyyttä, toimivuutta ja kauneutta, olematta itsetarkoitus, Hirviniemi tähdentää.
Idearikkautta Ervillä oli runsaasti. "Aina mentiin eteenpäin kehityksen etukeulilla."
Uutta luovaa tekniikkaa erityisesti betonirakentamisessa, josta voimalaitokset ovat edustava esimerkki. Pyhäkoskelle perustettiin erityinen betonilaboratorio.
Luonnon huomioimisessa asuinrakentamisessa Ervi on esimerkillinen. Hirviniemen mukaan hänen suunnitelmissaan yhdistyivät näennäinen vaatimattomuus ja luonnonläheisyys.
Puu, liuskekivi, rappaukset ja lasi monipuolisesti käytettyinä asettuvat sopusointuun ympäristön kanssa. Niillä oli myös pehmentävä vaikutus arkkitehtuurin kokonaisilmeeseen.
Itse asiassa voidaan puhua eräänlaisesta "jälleenrakennuskauden romantiikasta".
Myös rakennusten sisustuksella oli väliä.
"Ervi oli ensimmäisiä arkkitehteja, joka panosti sisustussuunnitteluun palkkaamalla sisustusarkkitehteja."
Lassi Ollinkari oli Ervin toimistossa ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Erville on vaikea löytää verrokkia omalta ajalta. Oulujoen valjastamisen kanssa yhtäaikainen projekti Kemijokivarressa synnytti yhä lailla voimalaitosten ja niihin liittyvien asuinalueiden ketjun. Nämä eivät kuitenkaan nouse samalle viivalle Ervin kanssa.
Lähinnä tätä on Kai Blomstedtin ja Birger Stenbäckin arkkitehtuuritoimiston suunnittelema Pirttikoski 80 kilometriä Rovaniemeltä itään. Se on Oulujoen kohteiden lailla laskettu kuuluvaksi valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Sosiaalihistoriallisesti alueet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Koska voimalaitos alueet sijaitsivat etäällä keskuksista, niistä piti tehdä mahdollisimman kattavia palveluiltaan. Näin varmistettiin, että koulutettu henkilökunta viihtyi.
Modernit, edistykselliset mutta samalla eristäytyneet alueet näyttäytyivät myös elitistisinä.
Oulujoki Oy hallitsi työntekijöitä ja näiden perheitä ollen eräänlainen valtio valtiossa. Yhä edelleen Oulujokivarressa tunnetaan termi "yhtiö" sitä sen tarkemmin erittelemättä. Lähes kaikilla oli jonkinlainen kytky voimayhtiöön.
Täydellisimmillään Ervin kaikenkattava ajattelu - eräänlainen kohdusta hautaan -näkemys - toteutui Pyhäkosken voimalaitoksen yhteydessä Muhoksen Leppiniemessä ja Vaalan Jylhämässä.
Toiminnot olivat tarkoin jäsentyneet: perheille asuntojen lisäksi harrastustilat, joissa katsottiin elokuvat ja laulettiin kuorossa, pyykki pestiin pesutuvissa, leipomukset luotiin leivintuvissa, lapsille oli koulu ja kesälomaa varten ohjattua toimintaa, jossa urheilulla oli vankka sijansa.
Jäsentyneisyyttä oli siinäkin, että kukin henkilöstöryhmä asui omissa osissaan aluetta insinööriperheiden saadessa laadukkaimmat neliöt.
Ervi ymmärsi myös hyödyntää paikalla tuotettua energiaa suunnittelemalla työntekijöiden perheiden käyttöön lämmitettävät kasvihuoneet.
Tänään Ervin kerran niin edistyksellisiä asuinyhteisöjä hallitsevat yksityiset omistajat: ensimmäisinä myytiin Nuojuankankaan rakennukset 1980-luvulla. Osa kohteista on saanut arvonsa mukaisen nykyelämän, osa muistuttaa siitä, ettei pelkkä tahto riitä pitämään rakennuskantaa kunnossa.
Tarvitaan suojelun mahdollistava asemakaava, joka antaa odottaa itseään vielä esimerkiksi todella merkittävässä Leppiniemessä.
Oulujokivarren rakennusten arkkitehtuuri kiinnostaa tänäänkin, Helena Hirviniemi kertoo. Esimerkiksi opiskelijoille se tuo erinomaisen näkymän kestävään suunnitteluun.
"Käymällä kohteissa konkretisoituu paikan merkitys, se miten se on otettu haltuun", Hirviniemi sanoo. "Ja mittakaavan taju puhuttelee aina!"
Arkkitehtuurin kansainvälisellä kentällä Oulujokivarren voimalaitosalueet esittäytyvät - yhtenä kolmesta Pohjois-Suomessa - kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön DOCOMOMO:n kohdelistalla.
Jos ovat kulttuuriset arvot pysyviä, jokivarressa on pysynyt myös elävänä muisto Oulujoen rakentamiseen liittyneistä taloudellisista epäkohdista.
Vesi virtaa tuottaen virtaa edelleen. Ovi ei kuitenkaan enää käy esimerkiksi Nuojualla tai Utasella entiseen malliin. Toimintoja on jo vuosia ohjattu Espoon Keilaniemestä käsin ja voimalaitosten saleissa ei juuri kaiu askelkaan.
Pohjois-Pohjanmaan museon Aarne Ervi -näyttelyn yhteydessä järjestetään 17.4. kello 18 yleisöluento, jossa arkkitehti Helena Hirviniemi kertoo Ervin perinnöstä Oulujoki- ja Emäjokivarressa.
Artikkelin lähde Kaleva