Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
Oulu Elokuvaklubi Pikselin ohjaaja Elizaveta Antonova hyssyttelee ryhmäänsä. Videokamerassa lukee Valveen elokuvakoulu ja se osoittaa kohti penkillä istuvaa tyttöä. "Hiljaisuus - kamera - käy!"
Tyttö hätkähtää hereille ja sanoo: "Huh huh, en enää ikinä katso ostos-tv:tä!"
10-13-vuotiaille suunnatulla klubilla tehdään kevään aikana ryhmässä oma elokuva.
"Lyhytelokuva kertoo tytöstä, joka katsoo televisiosta uutiset ja ostos-tv:tä. Ostos-tv sekoaa ja mainoksista tulee hullunkurisia. Nähdään esimerkiksi parodia Jutta ja superdieetit -ohjelmasta", Antonova kuvailee.
Valveen elokuvakoulun tuottajan Tommi Nevalan mukaan parodiat ovat elokuvakoululaisten suosiossa.
"Toki oman tarinan keksimiseen innostetaan, mutta parodia on hyvä mediakasvatuksen muoto. Lapset saavat käsitellä sitä, mitä televisiosta näkevät."
Mediakasvatus onkin tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävän Valveen elokuvakoulun ykköstehtävä. Alussa toiminta oli pienimuotoista. Yhteistyö koulujen kanssa alkoi oppaista, joissa esiteltiin elokuvan mahdollisuuksia mediakasvatuksen tukena.
Syntyi Taikalamppu-menetelmä, joka kehitettiin yhteistyössä elokuvaohjaaja ja pedagogi Kaija Juurikkalan ja elokuvatuottaja Outi Rousun kanssa.
Menetelmän lähtökohtana on mielen avaaminen ideariihen avulla, jossa ei esitetä kritiikkiä. Sen jälkeen kuvauspaikkoja ja tilanteita lähestytään improvisaatioharjoituksien kautta.
"Lasten mielestä ideointivaihe on tylsin, mutta sen tärkeyttä ei saa unohtaa. Kerran kun annoin ryhmän lähteä suoriltaan kuvaamaan, lapset kyllä innostuivat aluksi mutta huomasivat pian, että jokin suunnitelma tarvitaan", Tommi Nevala kertoo.
Hän uskoo, että kulissien taakse kurkkaamalla lapset oppivat suhtautumaan kriittisemmin näkemäänsä.
"Itse tekemällä huomaa, että elokuvan on aina tehnyt joku, jolla on omat tarkoitusperänsä. Kuvan kautta välitetään monenlaisia viestejä."
Audiovisuaalisen kulttuurin kasvun myötä tarve mediakasvatukselle on lisääntynyt.
Alkuaikoina Valveen elokuvakoulun, silloisen Nukun, toiminnassa oli mukana vain kourallinen lapsia. Nyt klubeissa ja kerhoissa käy viikon aikana yli sata harrastajaa.
Tulevaisuudessa elokuvakoulun toiminta näyttää suuntautuvan ulos Valveen tiloista, jotka alkavat käydä ahtaiksi. Työpajoja järjestetään entistä enemmän kiertämällä kouluja.
"Oulusta saa olla ylpeä. Missään muualla Suomessa ei tehdä yhtä pitkäjänteistä koulujen mediakasvatusta", Nevala sanoo.
Nivalan mukaan valtakunnallisella tasolla koulujen elokuvakasvatus jää kuitenkin opettajien sattumanvaraisen kiinnostuksen harteille.
Hän ihmettelee, miksi elokuvaa ei opeteta muiden taiteiden joukossa, vaan se on jätetty kevään viimeisten koulupäivien palkinnoksi. "Elokuvan kasvatukselliset mahdollisuudet jätetään käyttämättä, ja sille on langennut pelkän viihteen rooli. Elokuvien tekeminen kouluissa on lisääntynyt, mutta merkkiteoksiin ja tekijöihin ei tutustuta."
Elokuvakoulussa tekemisen vastapainona toimivat kerhot, joissa katsotaan ja analysoidaan elokuvia. "Chaplinin ja Buster Keatonin mykkäkomediat ovat kestosuosikkeja. Katsomme myös 80-luvun klassikoita, kuten Arkajalkoja ja Beetlejuicea."
Elokuvakoululaisten tuotokset eivät jää pölyttymään arkistoihin. Filmejä lähetetään festivaaleille, kilpailuihin ja tapahtumiin. Uusin aluevaltaus on Hollywood.
"Lähetimme leffoja tarjolle Los Angelesissa järjestettävälle International Family Film Festivalille. Sieltä ilmoitettiin, että niitä näytetään toukokuun lopussa", Nevala iloitsee.
Nevalan mukaan hyvä ja aito elokuva syntyy silloin, kun tekemisen vapaus ja ohjaus ovat tasapainossa.
"Joskus joudumme keskustelemaan siitä, miten asian voisi esittää tyylikkäämmin. En kannata sensuuria, koska lasten on hyvä saada ulos se, mitä on mielen päällä. Monesti halutaan aluksi tehdä rajuja juttuja, mutta pian ne aiheet eivät enää kiinnosta."
Artikkelin lähde Kaleva