Henkilökohtainen testamentti

Carita Forsman Kaleva
Oulu Vaikka Peter von Baghin asema elokuvakulttuurin suomalaisena kummisetänä on kiistaton, on tekijä aina itse halunnut häivyttää kirjoissaan tai elokuvissaan itseään taka-alalle.
Jos Helsinki, ikuisesti (2008) oli enemmän oodi ja läpileikkaus yhden kaupungin elämästä ja silloisesta kulttuurista, on Muisteja tekijänsä oma, puhdasverinen testamentti nuoruudelleen ja silloiselle kotikaupungilleen - 1950-luvun Oululle.
Peter von Bagh muutti Ouluun viisivuotiaana ja lähti täältä seitsemäntoistavuotiaana.
1950-luku oli niin hänelle kuin Oulullekin suuren kasvun ja murroksen aikaa. Elokuva esittelee autenttisen dokumenttiaineiston avulla voimakkaan sodanjälkeisen jälleenrakentamisen Oulua, hänen omaa kotitaloaan, tärkeää opinahjoa Lyseota, muuttuvia kaupunginosia ja katuja.

Hän käyttää muistijälkien täyttämiseen oululaisten merkkihenkilöiden teoksia, muun muassa kuvataiteen ja musiikin aloilta.
Elokuva kertoo, että hänen äitinsä kuoli, kun hän oli kuusivuotias ja isä teki merkittävän uran Oulussa mielisairaalan ylilääkärinä.
Elokuva kertoo, kuinka kaupungissa oli tuolloin peräti seitsemän elokuvateatteria, joista alkuperäisistä pystyssä on enää yksi.
Elokuva kertoo, mikä oli pikku-Peterin ensimmäinen elokuva ja miten hän sen koki. Hän itse mainitsee ohimennen, miten hänen koulumenestyksensä ei ollut kaksinen, mutta miten elokuvat paikkasivat maantiedon ja historian oppitunteja.
Elokuva kertoo, miten Peter von Baghista tuli hän. Lisäksi se kertoo meille kaikille nuoremmille sukupolville tai tullista tulleille, millainen Oulu oli ennen ja miksi se ei ole sitä enää, joka on yksinkertaisesti yleissivistystä.
Se jättää myös sieluun pistoksen. Miksi niin monille meistä edelleen Oulu on hyvä paikka syntyä, mutta huono elää?

Artikkelin lähde Kaleva