Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Jos tämä hanke onnistuu, mielessä on jo seuraava", sanoo oululainen kirjailija Jarmo Stoor.
Hän on laittanut seuraavan kirjansa Mesenaatti.me-yhteisörahoitushakuun ja hakuaika päättyy toukokuun toisella viikolla.
"Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että yksittäinen ihminen tai taho sijoittaa rahaa tiettyyn hankkeeseen ja saa sillä haluamansa vastineen", kertoo helsinkiläisen Mesenaatti.me -palvelun tuottaja Tanja Jänicke.
Jarmo Stoorin tapauksessa kyse on Haave ihmisestä -kertomuskokoelmasta ja resitatiivismusiikillisesta äänikirjasta, samassa paketissa. Vastikkeeksi voi saada myös vaikka session kädenväännössä, rumputunnin tai kahvin ja pullan Tähtitornin kahvilassa.
Stoorin tavoite on kerätä 4 500 euroa.
"Jos joku sijoittaa hankkeeseeni nyt, ja kaikki onnistuu, niin sen jälkeen jaetaan vastikkeet. Jos tavoite ylittyy, lisään painosmäärää. Pidetään peukkuja", lisää Stoor.
Jarmo Stoor ei ole kirja-alalla mikään eilisen teeren poika. Haave ihmisestä on hänen kuudes kirjansa ja mies ylläpitää myös omaa kustantamoa sekä Nispero-kirjakahvilaa Linnansaaren Tähtitornissa.
"Olisinhan minä voinut julkaista tämän vanhaan tyyliinkin, mutta yhteisörahoituksen kautta kustannukset tulevat pienemmiksi ja välikädet jäävät pois", hän sanoo. "Lisäksi Haave ihmisestä on hieman erikoinen julkaisu, joten tällaiseksi pilottihankkeeksi se sopii hyvin".
Stoor kertoo kirjoittaneensa kyseistä kirjaa 24 vuotta.
"Se on pikkuhiljaa tiivistynyt ja tiivistynyt", hän virnistää.
Haave ihmisestä kertoo pojasta, jonka elämä lähtee heti alussa väärille raiteille. Rikkonainen ja alkoholisoitunut perhe tarjoaa pojalle huonon itsetunnon, surkeat lähtökohdat ja haaveettomuuden.
"Irti huumeista -yhdistys on kiinnostunut rahoittamaan hanketta, koska sitähän voisi hyvin käyttää myös opetusmateriaalina", hän kertoo.
Idea kirjaan lähti Stoorin omasta henkilöhistoriasta sekä kokemuksista; hän opetti ongelmalapsia kemiläisessä pommisuojassa jo 1980-luvulla.
Jossain vaiheessa hän alkoi kuulla tekstiä luettuna, musiikin kanssa. Mukaan astui muusikko Heikki Hallanoro, jonka kanssa kirjaan liitettiin äänikirja. Molemmat osat toimivat myös omillaan.
"Monet nuorista ovat huonoja tarttumaan kirjaan, ehkä tästä olisi apua myös siihen", sanoo Stoor.
Mesenaatti.me -palvelu on syntynyt ensisijaisesti tarpeesta auttaa taiteilijoita saamaan teoksiaan ihmisten ulottuville.
"Apurahakäytäntö Suomessa on kattavaa, mutta aika jäykkää ja perinteistä. Me voimme auttaa ensikertalaisia alkuun, emmekä me määritä onko tuotos paskaa vai ei. Sen saavat sijoittajat päättää", sanoo Tanja Jänicke.
"Meidän tehtävämme on vain saattaa tekijät ja rahoittajat yhteen, mutta toki voimme auttaa markkinoinnissa ja kanavien avaamisessa", hän lisää.
Mesenaatti.me:n projektien määrä on nopeassa tahdissa noussut satoihin. Tällä hetkellä jonossa on yli 230 erilaista kulttuuri- ja sosiaalialan hanketta, muutamia yhteisöllisiä hankkeita ja joukko start up -ideoita. Rahoitustavoitteeseen on päässyt kymmenen pilottihanketta ja muutama on jouduttu keskeyttämään.
"Voimme sanoa, että olemme vasta alussa. Piakkoin meidän pitäisi saada oikea virallinen palvelualusta valmiiksi ja sitten pääsemme kunnolla vauhtiin. Tavoitteemme ovat todella korkealla ja leveällä", Jänicke kertoo.
Varainkeruuta säätelee Suomessa tiukka rahankeräyslainsäädäntö.
"Laissa sanotaan, että on kiellettyä vedota kansalaisiin rahaa pyytämällä - ilman rahankeräyslupaa. Meidän kauttamme voi hakea rahoitusta kahdella eri tavalla. Ensinnäkin yleishyödylliset kohteet hankkivat itselleen ensin rahankeräysluvan ja sen turvin aloitetaan keräys. Toinen tapa on, että yksittäiset hankkeet tarjoavat rahoittajalleen jonkin vastikkeen", selventää Jänicke.
"Mutta onneksi yhteisörahoituksesta on tulossa niin vakiintunut rahoitusmuoto, ettei huomio kiinnity enää pelkästään juridisiin seikkoihin", hän lisää.
Viime vuoden puolella kulttuuritalo Valve osallistui Jussu Pöyhösen pilottirahoitukseen ostamalla tältä keikan vastikkeeksi. Pöyhösen tavoiterahoitus onnistui yli odotusten, sillä 3 000:n eurotavoite tuplaantui.
"Luulen, että Pöyhösen levyn olisi halunnut moni levy-yhtiökin kustantaa, mutta tässä tapauksessa artisti halusi pitää päätäntävallan tyylistään täysin itsellään. Yhteisörahoituksen turvin se onnistui", lisää Jänicke.
"Haaveena on palvella koko yhteiskuntaa, niin kulttuurin puolella kuin esimerkiksi sosiaalisella sektorilla. Tässä ajassa yhteisörahoitukselle on tilausta", toteaa tuottaja.
Artikkelin lähde Kaleva