Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Tarkoitus olisi testata tätä muovia vielä lisää. Tehdä isompia töitä", oululainen kuvataiteilija Heidi Kesti, 32, kertoo.
Hän on pystyttänyt ensimmäistä kertaa oman soolonäyttelyn, Sula, Galleria 5:een ja käyttää kierrätysmuovia, roskia ja valmisesineitä.
"Kirppiksiltä meinasivat barbit loppua kesken", hän virnistää.
Kestin tekotapa on hauska ja mielenkiintoinen. Hän tarkkailee aitiopaikalla, mutta sivussa, kun hänen teoksensa syntyy.
"Käytän omaa leivinuunia kotona. Katselen luukusta taskulamppu kädessä, milloin muovi on sulanut tarpeeksi ja sitten vedän pellin ulos", hän kuvailee.
"Mutta älkää tehkö tätä kotona!" Kesti naurahtaa ja kertoo, että seuraavaksi on ostettava kunnollinen kaasunaamari.
"Sulamisesta lähtee kamala ja varmasti terveydellekin haitallinen käry. Pakko tuulettaa jokaisen sulattamisen jälkeen."
Päätyminen muovin sulattamiseen ei ollut mikään ennalta suunniteltu juttu. Kaikkien töiden kohdalla hän ei sitä tee, mutta alunperin idea lähti barbeista.
"Se oli ensin vain päähänpisto. Muistan, että taisin olla vähän vittuuntunut ja ajattelin, että perkele, nyt joudutte sitten uuniin! Sitten hoksasin, että siitähän tuleekin hauskannäköistä, ja sain paljon uusia ajatuksia."
Hänen suurehkossa barbi-installaatiossa nimi kertookin paljon: Barbeja Sodomasta ja Gomorrasta.
"Teoksessa yhdistyvät kärsimys ja holokausti, helvettiin joutuminen. Toisaalta barbit halaavat ja suutelevat toisiaan", Heidi Kesti kertoo.
Muovin ja muun kierrätysmateriaalin käyttö on Kestille luontevaa ja inspiroivaa.
"Maailma on täynnä tavaraa, joten miksi en käyttäisi sitä. Muovi on ongelmajätettä, jota tehtaat työntävät maailmaan tuhansia tonneja päivässä. Lisäksi minua viehättää esineiden ajan patina, joka niihin on vuosien kuluessa tarttunut", hän kertoo.
Muoviin liittyy paljon myös negatiivisia arvoja.
"Minulle muovi on materiaalina sekä huono että hyvä. Se on värikäs, hauska, muuttuva, mutta hajoamaton ja myrkyllinen."
"Ympäristökysymykset ovat meille arkipäivää, ja niiden ajatteleminen aiheuttaa ahdistusta ja turhautumista. Koko ajan maailmassa tapahtuu hirveitä asioita, joille emme mahda mitään", hän toteaa.
Kesti pohtiikin teoksissaan maailman tilaa ja yksilön asemaa siinä. Hän käsittelee seksuaalisuutta, ennakkoluuloja ja yhteiskunnan suhtautumista erilaisuuteen.
Hänen mielestään erilaisuus on harha.
"Koska kaikki on erilaista, niin onko silloin mikään erilaista? Jonkun mielestä sinä olet todella erilainen ihminen, mutta jollekulle toiselle sinä olet ihan tavallinen", hän miettii.
"En ole itsekään ennakkoluuloton. Me arvotamme asioita ja henkilöitä usein tiedostamatta. Siihen liittyy ajatus suvaitsevaisuudesta. Tiedämme, että meidän pitäisi olla suvaitsevaisia, mutta olemmeko sittenkään?" kuvataiteilija jatkaa.
Hän haluaa silti enemmän puhua ja puhutella teostensa kautta.
"Olen aina inhonnut paasausta ja vouhkaamista, ja kaikkihan lähtee mielikuvista ja muistoista. Silti olen sitä mieltä, että kaikesta pitäisi voida puhua, jokaiselta kantilta."
Artikkelin lähde Kaleva