Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Johannes Hissa, 40, avaa työhuoneen oven. Vanhan ajan liitutaululle on raapustettu matemaattisia kaavoja ja kirjahyllyt notkuvat alan kirjoja.
Hissa on tutkinut Oulun yliopistossa korkean lämpötilan suprajohteiden ominaisuuksia magneettikentässä.
Modernin munkinkammion työpöydältä löytyy myös pinkka historiakirjallisuutta.
Astrofysiikkaa nykyisin tutkiva tohtorikoulutettava on monien matemaattisten kaavojen ja ongelmien ratkomisen ohessa selvittänyt sukujuuriaan.
"Sukututkimus on hyvä harrastus", Cajanuksen suvun vaiheita selvittänyt Hissa tiivistää.
Sukututkimus on hyvä aloittaa omia sukulaisia haastettelemalla. Harrastusta voi syventää suvun perunkirjoituksia tutkimalla tai Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämää avointa Hiski-tietokantaa ninternetissä selaamalla.
Yksi Hissan esi-isistä, Abraham Cajanus, työskenteli Oulun triviaalikoulussa opettajana 1700-luvun lopulla. "Abraham on minun isäni isän äidinäidin äidinäidin isä", hän laskee.
Sukunimi, joka on Kajaanin latinankielinen nimi, kuitenkin vaihtui, kun Abrahamin tytär Maria Lovisa meni naimisiin Ilmajoen Yli-Välkkilän isännän Johan Blombergin kanssa.
Sukututkimuksessa on Suomessa mahdollista päästä liki puolen vuosituhannen taakse.
"Seinä tulee sukututkimuksessa vastaan viimeistään 1500-luvulla, koska siinä vaiheessa loppuvat nykyisen Suomen alueella toimitetut verotuskirjat, tuomiokirjat sekä käräjäotteet."
Hissa kiittääkin Ruotsi-Suomen kovaotteista hallitsijaa Kustaa Vaasaa, joka 1539 teki aloitteen Suomen ensimmäisen maakirjan laatimisesta.
Ensimmäisen Ruotsi-Suomen alueella tehdyn kattavan sukututkimuksen, Genealogia Sursillianan, aloitti Turun piispa Johannes Terserus 1660-luvulla.
"Terserusta aikaisemmin sukututkimus oli ollut Ruotsi-Suomessa lähinnä valtiomiesten ja aatelisten huvi", Hissa kertoo.
Cajanusten suku hallitsi seurakuntia Kainuun korpialueilta aina Oulu- ja Iijokien lohia viliseville suistoalueille saakka.
Pappissuvun vanhin tunnettu jäsen oli Paltamossa elänyt Pietari Brahen hallinnoiman Kajaanin vapaaherrakunnan vouti ja nimismies Anders Eriksson Cajanus. Anders Erikssonin neljä poikaa kävivät kaikki Uppsalan yliopiston, minkä jälkeen heidät nimitettiin kirkkoherroiksi Lohtajalle, Paltamoon, Pielisjärvelle ja Sotkamoon.
"Paltamon kirkkoherrana viisikymmentä vuotta toiminut isä ehti hyvin järjestellä poikansa hyviin virkoihin", Hissa tarkentaa.
Yksi Hissan kiehtovista kaukaisista sukulaisista on nykyisen Suomen alueen historian mahdollisesti pisin koskaan elänyt mies, Paltamossa 1703 syntynyt Daniel Cajanus. "Hän oli jo 10-vuotiaana kaksimetrinen."
230-senttinen jättiläinen oli yksi varhaisista suomalaisista julkkiksista. Hän kiersi Eurooppaa Elävä kolossi -taiteilijanimellä. Myöhemmin Daniel pestautui Puolan kuningas August II Väkevän paraatijoukkoon.
"Paraatijoukko oli kuin sveitsiläisistä palkkasotilaista koostunut 1400-luvulla perustettu Sveitsiläiskaarti, jonne haluttiin pitkiä miehiä."
Sukututkijan on oltava valmis kohtaamaan myös suvun vähemmän mairittelevia vaiheita. Cajanusten suvusta löytyy 200 vuoden takaa veljeskaksikko, joka yhteistuumin murhasi isänsä.
"Toinen pojista teloitettiin, toinen kuoli vankilassa viruessaan", Hissa tietää.
Sukutietoja voidaan etsiä kirkonkirjojen ohessa myös vanhoista henkikirjoista, sotilastietoja sisältäneistä ruoturullista ja käräjäoikeuden pöytäkirjoista.
"Käräjäkirjat kertovat vähemmän siivosta arkielämästä ja siksi ne ovat sukututkimuksen suola."
Artikkelin lähde Kaleva