Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora Riihinen Kaleva
Pekka Peura kuvat
Oulu Reijo Haapalahti siirtää mattoa syrjään ja paljastaa hirsilattiaan painuneet jäljet.
"Tässä ovat monet jalat tepastelleet", hän sanoo taputtaen keittiönlattian kulunutta pintaa.
Kierros Kellontörmän torpassa on kuin aikamatka toistasataa vuotta taaksepäin. Haapalahti on kunnostanut pihapiirin rakennukset säilyttäen ne pitkälle alkuperäisessä asussaan niin ulkoa kuin sisältäkin.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kulttuuriympäristötoimikunnat palkitsivat Haapalahden korjaustyön Viisikanta-rakennussuojelupalkinnolla.
Haapalahden mukaan palkinto on tunnustus talon pitkälle historialle ja siellä asuneille ihmisille.
"Palkinto on hieno kunnianosoitus tavalliselle maatiaiselämälle. Otan sen vastaan suurella arvostuksella."
Palkinnon sai tänä vuonna kaksi kohdetta. Kellontörmän pihapiirin lisäksi palkittiin Raahen Pyhän Kolminaisuuden kirkko.
Haukiputaan Jokikylässä sijaitseva Kellontörmä on Haapalahden lapsuuden mummola. Pihapiiriin kuuluvat pääasiassa 1870- ja 1880-luvuilla rakennetut päärakennus, kesätupa, savusauna, navetta, talli, kaksi aittaa, riihi, paja ja elosuoja.
Riihtä, pajaa ja elosuojaa lukuun ottamatta Reijo Haapalahti omistaa rakennukset ja asuu Kellontörmällä kesäisin.
Haapalahti on kunnostanut rakennuksia pikkuhiljaa siitä lähtien, kun sai torpan perintönä tädiltään vuonna 1997.
Hän on tehnyt korjaustyöt valtaosin itse. Ainoastaan pihan aittarakennukset on pelastettu luhistumiselta Museoviraston asiantuntijoiden avustuksella.
"Kunnostus on minulle henkilökohtainen projekti, sillä olen viettänyt täällä lapsuuttani. Olen halunnut säilyttää rakennukset entisellään, koska arvostan pysyvyyttä."
Haapalahden mukaan nykypäivän talonrakentajilla olisi paljon opittavaa vanhoista hirsirakennuksista.
"Taloja rakennetaan nykyään niin, että 15 vuoden jälkeen ne pitää purkaa homeen takia."
Kellontörmän päärakennus on kestänyt aikaa niin hyvin, ettei kunnostustöitä ole tarvinnut juurikaan tehdä. Taloon on vedetty sähköt ja ikkunoita on kunnostettu.
Aurinko on kuluttanut talon punamultauksen pois lähes kokonaan, ja Haapalahti haluaa säilyttää julkisivun entisellään.
"En halua maalata päärakennusta uudelleen, koska siitä häviäisi ajan patina."
Myös sisällä talossa näyttää kotoisan vanhanaikaiselta. Pirtin hirret ovat alkuperäiset samoin kuin ikkunalasitkin ovat alkuperäistä Olhavan ruukin lasia. Myös huonekalut ovat vanhaa tekoa.
Pitkänhuiskea Haapalahti istahtaa vanhalle, puiselle tuolille näyttääkseen, miten pieneksi se on käynyt nykyihmiselle. Talon kattokin on ollut alun perin paljon matalammalla, ja sitä on korotettu 1900-luvun alussa asukkaiden pituuden lisäännyttyä.
Torppa päätyi Reijo Haapalahden isoäidille tämän sedältä, Mikko Pikkujämsältä. Hänet tunnettiin nimellä Kellontörmän Mikki ja hän oli kuuluisa valmistamistaan viikatteista ja partaveitsistä.
Haapalahti suunnittelee kunnostavansa pihan kesätorpasta pienen museon. Rakennuksista on löytynyt runsaasti antiikkista käyttöesineistöä puisista oluttuopeista koristeellisiin matka-arkkuihin ja vanhoihin työkaluihin.
"Tiedän täällä asuneet ihmiset ja heidän tarinansa. Se lisää entisestään mielenkiintoa näitä esineitä kohtaan."
Artikkelin lähde Kaleva