Kun Yli-Iistä ensi vuoden alussa tulee osa uutta Oulun kaupunkia, tilanne säilyy entisellään. Kaupungin sisään jää pieni pala Iitä.
Siellä voivat kaupungin kiireessä stressaantuneet, Yli-Iissä asuvat oululaiset käydä hermojaan lepuuttamassa maaseudun rauhassa. Ja tietysti kaikki muutkin.
Se, miten iiläiset alunperin alueen saivat, selittyy sillä, että Yli-Ii on erotettu Iistä vasta vuonna 1924. Vuonna 1834 alue kuului Iihin ja silloin sieltä annettiin uusjaossa tiluksia 33 talolle, joiden maa-alat Etelä-Iissä katsottiin pienenlaiseksi. Vaikka Yli-Iistä sittemmin tuli itsenäinen kunta, säilyi ulkopalsta iiläisten hallussa, kertoo Iin metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja
Kolme vuotta sitten 92 yli-iiläistä allekirjoitti aloitteen, että Pahkakosken enklaavi olisi siirrettävä Yli-Iille. Yli-Ii ja Oulu puuhasivat keskinäistä kuntaliitosta ja aiesopimuksessa edellytettiin Yli-Iin kunnan esittävän asiaa valtioneuvostolle.
Esitys tehtiin, mutta valtioneuvosto päätti säilyttää tilanteen entisellään. Parikin iiläistä lähetystöä kävi asiaa ministe-riössä asti perustelemassa.
Sen koommin asia ei enää ole noussut esille. Yli-Iin kunnanjohtaja
Kinoksista huolimatta neliön muotoisella enklaavilla risteilee yllättävän paljon aurattuja metsäteitä. Teillä on nimiäkin: Pirttiharjuntie, Hautasaarentie... Kottarantie näyttää jatkuvan sinne sun tänne ja ainakin auton navigaattori on vakaasti sitä mieltä, että täyskäännös olisi nyt suotavaa. Laitteen urputuksesta huolimatta ajamme perille saakka eli talon pihaan.
Mutta eihän enklaavilla asu ketään vakituisesti! Ollaan siis tultu liian pitkälle, eikä olla enää Iissä. Mars takaisin.
Vaikka enklaavilla ei vakituista asutusta olekaan, jokunen mökki sentään näyttää nököttävän suojaisissa poukamissa. Ainakin talviasussaan mökkipaikat näyttävät mukavilta.
Toiseen suuntaan Kottarantietä ajettaessa tömähdetään työmaalle: Eltelin asentajaporukka uusii voimalinjan ukkosjohtimia. Vanha johdin pyöritetään valtavalle kelalle. Hommasta lähtevä hurina kuuluu kilometrien säteelle, joten se mainostettu maaseudun rauha jää ainakin tällä kertaa haaveeksi.
Palatessa päätetään tutkia iiläisen enklaavin olemusta pintaa syvemmältä. Tien vieressä on pikkuruinen mäennyppylä, jonka päälle kiipeäminen tarkoittaa rämpimistä kainaloita myöten lumessa. Nyppylän laelta näkyy lisää tiheää sekametsää.
Viimeksi pysähdytään voimalaitoksen edustalle Yli-Iin puolelle siltaa. Voimalaitoksen parkkipaikalla on yllättävän paljon autoja. Ketään ei tosin näy missään. Ohi viilettävä paikallinen asukas - yli-iiläinen - tietää kertoa, että voimalaitoksen reviisiota uusitaan. Mikä se sitten lieneekään.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>