Irma Ollitervo. Lehtori, filosofian kandidaatti Irma Ollitervo, o.s. Savolainen, kuoli 20.3. 2009 vaikean sairauden uuvuttamana Oulussa. Hän oli syntynyt Viron Lehtsessä 4.11.1943 Väinö ja Anna Savolaisen nelilapsisen perheen kuopuksena.

Inkerinsuomalainen perhe pääsi muuttamaan Virosta Suomeen Irman ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Lapsuutensa vuodet hän vietti Mäntässä.

Irma Ollitervo opiskeli suomen kieltä Jyväskylän yliopistossa ja valmistui 1969. Hän oli hyvin kiinnostunut sukulaiskansoista ja teki muun muassa opinnäytteitään Inkeriin liittyvistä aiheista.

Irma Ollitervo oli Tuglas-seuran jäsen, puhui sujuvasti viroa ja oli tiiviisti yhteydessä virolaisiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Paikannimistön kerääminen oli myös yksi hänen mielenkiinnon kohteistaan: hänen keräämiään nimilippuja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkistoissa yli 11 000.

Vuonna 1970 Irma Ollitervo tuli opettajaksi Oulun yliopiston kielikeskukseen, missä hän työskenteli eläkeikäänsä saakka. Hän teki vuosikymmenten aikana uraauurtavan työn suomen kielen opetuksen parissa. Hän opetti suomea ulkomaalaisille - tieteellisen kirjoittamisen ja kielenhuollon kursseja - mieluisimpia hänelle olivat luovaan kirjoittamiseen liittyvät kurssit.

Aktiivinen järjestö- ja yhdistystoiminta oli oleellinen osa Irma Ollitervon elämää. Hän kuului Oulun yliopiston lehtoriliittoon ja toimi sen luottamusmiehenä sekä sihteerinä useita vuosia. Hän oli aina valmis keskustelemaan työelämän epäkohdista ja taistelemaan niiden oikaisemiseksi. Ay-toiminnan lisäksi Irma toimi muun muassa yksinhuoltajayhdistyksen ja Oulun sieniseuran jäsenenä.



Irman rakkaimpia harrastuksia olivat lukeminen, musiikki, kuntoilu, marjastus ja sienestys. Luonto oli hänelle hyvin tärkeä: kierrätys ja ekologiset valinnat olivat itsestäänselvyyksiä. Hän vietti mielellään aikaansa Ylikiimingin kesämökillä. Irmalle erityisen läheisiä olivat tyttärentyttäret Stella ja Sointu.

Irma muistetaan vahvana ja sinnikkäänä persoonana, joka oli rehellinen ja tunnontarkka. Huumorintaju ja iloisuus olivat Irman kantavia voimia.

Outi Mikkola ja Anne KoskelaKirjoittajat ovat vainajan ystäviä ja työtovereita.