Toistakymmentä vuotta kasassa ollut 80th Disorder kustansi esikoislevynsä.Oululainen indie-bändi 80th Disorder on julkaissut musiikkiaan internetissä jo toistakymmentä vuotta. Sen viralliset fyysiset julkaisut ovat Transform-EP vuodelta 2006 ja uunituore Simple Pleasures -albumi. Levyjen taustalla on oululainen pienlevy-yhtiö Melotrick, mutta käytännössä molemmat ovat olleet omakustanteita.

Jos indie-määre onkin kärsinyt inflaatiosta, voi omatoimisesti puurtavaa ja pieniin asioihin tyytyväistä 80th Disorderia luonnehtia todelliseksi indie-bändiksi. Viime vuosina 80th Disorderin kaltaista synkempää indie-rockia soittavia ryhmiä on kuitenkin noussut ihan listoille asti.

"Olemme joskus leikkimielisesti - ja joskus puolitosissaankin - naureskelleet, kun tulee tuollaisia bändejä. Me olemme kuitenkin tehneet tätä jo monta vuotta", basisti Marko Pyhähuhta kertoo.

"Emme vain ole olleet tarpeeksi mediaseksikkäitä. Olemme olleet hyvin lähellä Interpolin aiheuttama post-punk -ilmiötä jo aiemmin. Suomestakin on tullut paljon meidän tyylisiä bändejä. On jopa bändi nimeltä The Orders", kosketinsoittaja Tuomas Lehto jatkaa.



Joissakin asioissa The Orders vaikuttaa olevan toista maata. Yhtyeen basisti esimerkiksi kuuluu saaneen kenkää erehdyttyään menemään treeneihin verkkarit jalassa.

80th Disorderin ulkomusiikilliset arvot puolestaan tiivistyvät siihen, että bändillä on vain yksi julkaisukelpoinen promokuva. Sekin on mustavalkoinen.

Simple Pleasures -pitkäsoiton nimen sana "pleasure" (suomeksi ilo,mielihyvä) on viehättänyt muitakin synkkiä bändejä.

"Joy Divisionilla on Unknown Pleasures, mutta tässä ei viitata siihen suuntaan. Itse asiassa levyn nimen piti alun perin olla The Simplest Of Pleasures, joka tulee Michel Foucault’n itsemurhaa käsittelevästä kirjoitelmasta", nimestä ja kansitaiteesta vastannut Lehto selvittää.

"Ajattelin, että siinä on monimerkityksinen hieno titteli. Jää kuulijan varaan kaivaa, mikä on yksinkertaista nautintoa. Se kuvastaa myös musiikkia, joka on aika riisuttua ja haavoittuvaa. Päätin kuitenkin lyhentää nimen ihan tekstin asemoinnillisista syistä."



Myös tummanpuhuva levynkansi viittaa edesmenneeseen Joy Divisioniin, vaikka sen luomukset abstraktimpia olivatkin.

"Joy Divisionille ja New Orderille kansia tehnyt Peter Saville on idolini. Ehkä olen ihan tietoisestikin lähtenyt sensuuntaiseen estetiikkaan. Ei mitään trendipelleilyä tai uusimpia graafisia kikkailuja vaan pelkistettyä ilmaisua. Sellaista, joka sopii tällaiselle kenkiin tuijottelevalle indie-orkesterille", Lehto sanoo.

Lehto ja laulaja-kitaristi Vesa-Matti Pekkola perustivat 80th Disorderin vuonna 1998. Konevetoisen duon esikuvia olivat muiden muassa Depeche Mode, New Order ja OMD. Kokoonpano haki muotoaan vuosien varrella, kunnes Pyhähuhta liittyi ryhmään vuonna 2002.

Oikea bändi 80th Disorderista tuli kuitenkin vasta kolmisen vuotta sitten, kun rumpukone korvattiin Pasi Tyybäkinojalla. Soundi alkoi muuttua nopeasti orgaanisempaan suuntaan.

Se, että Pekkola muutti Helsinkiin vuosi sitten, on luonnollisesti vaikuttanut bändin toimintaan. Treenaaminen on vähentynyt, mutta vastaavasti harvat treenisessiot ovat olleet sitäkin intensiivisempiä. Uusia biisejäkin on syntynyt.

Simple Pleasuresin myötä 80th Disorder elää uutta kevättään. Yhtyeen ensisijainen tavoite on saada kuulijoita mahdollisimman laajalta.

"On internetin hienous, että meillä on alusta asti ollut kuulijoita ympäri maailmaa. Meille on tullut yksittäisiä yhteydenottoja Meksikosta, Kolumbiasta, Kiinasta, Israelista ja ties mitä. On ollut sydäntälämmittävää, että musiikkimme voi vedota niin laajalla. Volyymi on pieni, mutta laatu korvaa määrän", Lehto toteaa.

"Uusi levy on jo herättänyt kiinnostusta ulkomailla MySpacen kautta. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se poikii", Pyhähuhta miettii.

"Ulkomailla olisi kiva käydä keikalla. Edes Ruotsissa", Lehto nyökkäilee.



Anssi Juntto80th Disorder esiintyy RotosPassiossa Lupilla Oulussa perjantaina 10.4.