Oululaiselle
"Varmaan noin viisi ihmistä tulee toimeen sarjakuvilla, mutta koska heitä on olemassa, niin onhan se mahdollista."
Pörröisen tukan ja pisamien seasta katsovat silmät tuikkivat määrätietoisuutta. Sarjakuvassa Maria kiehtoo tekemisen arkisuus. Syntyipä ruutuihin kaupallista viihdettä tai syvällistä taidetta, välineet ovat loppujen lopuksi aina yksinkertaiset, paperi ja muste.
Ja ehkä uravalintaa on ohjannut myös luontainen taipumus laiskuuteen, Mari pohtii. "Maalaaminen on niin vaivalloista", hän purskahtaa nauruun.
Tosin nykyisin piirustusten painokuntoon saattaminen vaatii myös hieman vaivaa ja melkoisesti tietokonetaitoja.
Vaikka sarjakuvaa ei aina olekaan taiteenmuotona arvotettu, sen suosio on hurjassa kasvussa. "Nyt aletaan ehkä huomata, että sarjakuva on oma taiteenlajinsa."
Usein ruuduissa seikkailee piirtäjää itseään erehdyttävästi muistuttava pisamakasvoinen hahmo. Monet sarjakuvista ovatkin omaelämänkerrallisia pohdintoja, Mari myöntää. Vaikka joskus muidenkin elämästä kertovia tarinoita on helpompaa pukea tutun pörrötukkaisen tytön hahmoon.
Marin tarinat ovat myös lyhyitä. "Se on se mun malttamattomuus", taiteilija nauraa.
Viimeaikoina kynästä on lähtenyt paljon mustavalkoisia ja luonnosmaisia kuvituksia. Keskeneräisyys ja luonnoslehtiöiden julkaiseminen onkin sarjakuvamaailman uusin buumi, Mari paljastaa.
Marin uravalinta varmistui viimeistään Limingan taidekoulussa vietetyn vuoden aikana. Limingassa Mari pääsi myös Oulun ajankohtaisimman kynäilijän,
Suuri yleisö on saanut ihastella nuoren naisen kädenjälkeä muun muassa Helsingistä löytyvän sarjakuva-automaatin askeista. Hyvää palautetta on myös seurannut Marin päästyä iltapäivälehden kuukauden kotimaiseksi piirtäjäksi.
"Ihan mukava, että minut on huomattu", taiteilijanalku huokaisee.
Ura sarjakuvataiteilijaksi ei silti urkene helpolla. Lahjojen ja sujuvan kynän lisäksi tarvitaan suhteita ja sitkeää puurtamista.
Marin ensimmäinen vakituinen sarjakuva alkoi vastikään ilmestyä kasvissyöjille suunnatussa Vegaia-aikakauslehdessä. Myös taiteilijan omilla nettisivuilla on riittänyt mukavasti kävijöitä. "Ei ne kaikki voi olla sukulaisia", Mari virnistää.
Pohjoisen piirtäjät ovat saaneet tunnutusta myös maailmalla. Erityisesti naispiirtäjät ovat nostaneet Suomea maailman kartalle. "Vaikka täällä sitä ei ole vielä huomattu."
Mari keräisi mielellään Oulun seudun sarjakuvan tekijät kasvokkain ja elvyttäisi kaupungin perinteikkään sarjakuvakerhon. "Sarjakuvien tekeminen on loppujen lopuksi aika yksinäistä hommaa. On tosi hienoa, kun pääsee juttelemaan rautaisten ammattilaisten kanssa."
Marin esikuvat löytyvät jokaisesta kodista: Lassi ja Leevi, Asterix ja Tenavat. Töissä voi nähdä vaikutteita myös hänen opettajansa, Ville Rannan tyylistä. Taannoinen Rannan Muhammed-sarjakuvasta noussut kohu oli Marin mielestä liioittelua. "Vaikka itse en uskaltaisi vielä tehdä niin poliittista sarjakuvaa."
Jyrkät mielipiteet eivät ole Marin juttu. Kaikkein hauskinta hänestä on tehdä monitulkintaisia kuvia, joista jokainen voi löytää oman ajatuksensa.
Seuraavaksi Mari aikoo tarjota pohdittavaa Kemissä toukokuussa järjestettävän sarjakuvafestivaalin kävijöille. Festivaalia varten ilmestyy neljän sarjakuvataiteilijan yhteisteos Ruumiinvammat, jossa Marikin on mukana.
Mutta koska tie sarjakuvataiteilijaksi on pitkä ja musteinen, tulevana kesänä sarjakuvaruuduista löytyvä pisamakasvoinen pörröpää seikkailee vielä jäätelökioskin myyjänä.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>