"Oulu on ollut koko historiansa ajan pohjoisen luonnollinen keskus ja logistinen solmukohta. Siihen, että Oulusta tuli keskus ja kaupunki, vaikuttivat ratkaisevasti alueen luonnonedellytykset ja maantieteen suomat yhteydet. Tärkein elementti alkuaikoina oli meri, joka loi yhteydet etelään ja muihin kulttuureihin.
Yhtä tärkeä oli kuitenkin myös joki, Oulujoki. Se oli runkoväylä monihaaraisille vesistöille, jonka kautta laajat sisämaa-alueet ja niiden asutukset pääsivät yhteyteen meren kanssa.
Vuonna 1531 määräsi kuningas Kustaa Vaa-sa Oulun lailliseksi kauppapaikaksi. Ruotsin kuningashuone näki Oulun strategisen mer-kityksen koko pohjoisimman Euroopan toi-minnallisena keskuksena. Päätös kaupungin perustamisesta 1605 oli tämän strategisen ajattelun luonnollinen seuraus. Oulun linnan rakennustyöt käynnistyivät 1590. Oululla oli jo tuolloin rooli Pohjoisessa ulottuvuudessa.
Oululaisilla oli oikeus käydä kauppaa vain pääkaupunkiin Tukholmaan, jonka kauppakomppaniat keräsivät kaupankäynnin hyödyt myydessään pohjoisen tuotteet eteenpäin Euroopan markkinoille.
Kokkolassa 1735 kokoontuneet Perämeren rannikkokaupungit sopivat yhteisestä strate-giasta tapulikaupunkioikeuksien saamiseksi. Vaikka Oulussa halutaankin muistaa erityisesti oululaiset toimijat hankkeen toteutumisessa, lienee Kokkolan kirkkoherran ja vapaakauppaa lujasti puolustaneen Anders Chydeniuksen toiminta ollut ratkaisevaa.
Hän laati kirjasen "Niiden syiden kumoaminen, joilla koetetaan vastustaa Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Länsi-Norrlannin kaupunkien vapaata purjehdusta". Kirjanen painettiin vuonna 1765 ja annettiin tuon vuoden valtiopäiväedustajille.
Kuninkaallisen majesteetin määräys Pohjanlahden kauppapakon kumoamisesta julkaistiin 1765. Varsinainen kansainvälistyminen ja kasvu saattoi alkaa. Oulusta kehittyi Suomen toiseksi suurin kaupunki, seuraava pääkaupungin Turun jälkeen.
Kansainvälisen kaupan oikeuksien saanti ja rohkeus laajentaa varustamotoimintaa yhdistettynä nopeasti kas-vavaan ja kannattavaan tervakauppaan mer-kitsi Oululle kokonaan uuden ajan alkua. Teollistuminen ja kansainvälinen kauppa kulkivat täällä yhtä jalkaa. Kehitystä ei juuri häirinnyt edes se, että pääkaupunki vaihtui Tukholmasta Pietariksi. Oulusta lähtevien laivojen ruumat olivat täynnä tervaa ja pikeä, puutavaraa ja edelleen myös lohta, jolle oli avautunut lähes pohjaton markkina ortodoksisen Venäjän kasvavassa pääkaupungissa.
Kaupan avautuminen muutti Oulun luonnetta monella tavalla. Kaupunki oli entistä kansainvälisempi, sen kaupoissa myytiin aiempaa enemmän eri maiden eksoottisia tuotteita. Kaupallinen ja muukin vetovoima kasvoi. Terva- ja pikikaupan myötä oli luotu alueelle ensimmäinen menestynyt teollinen prosessi, joka perustui alueelliseen sopimusvalmistus- ja alihankintaverkostoon, osittaiseen jatkojalostukseen (piki) ja kansainväliseen jakeluun. Kaupungin väkiluku lähes viisinkertaistui vuoden 1805 3 345:stä vuoden 1900 16 306:een.
Kehitystä tuki lennättimen tulo Ouluun 1860. Puhelin tuli 1882, rautatie 1886. Oululaisten yhteydet ulkomaille paranivat monella tavalla. Sanomalehdet - Oulun Wiikkosanomat, Kaiku, Louhi, Uleåborgsbladet ja Kaleva - välittivät tietoa maailman tapahtumista. Myös (lohi)matkailulla ja varuskunnalla oli oma roolinsa kaupungin kansainvälistymisessä.
Oulun tervakaupan kulta-aika päättyi kesäkuussa 1901 Tervahovin paloon.
Puuhun liittynyt teollinen perinne - ei pel-kästään terva vaan myös sahat - hyvät logistiset yhteydet ja laajat, metsäiset takamaat se-kä kehittyvä puunhankintaverkosto tekivät Oulusta hyvän vaihtoehdon metsäteollisuuden sijaintipaikaksi. 1912 yhdistyi usea saha Uleå-yhtiöksi. Ouluun syntyi 1930- luvulla myös kaksi sellutehdasta. Englantilainen yh-tiö halusi varmistaa raaka-aineen saannin paperitehtailleen kotimaassa ja perusti sul-fiittiselluloosatehtaan Toppilaan 1931. Veitsi-luoto Oy ja Kajaanin Puutavara Oy yhdessä Suomen Pankin kanssa päättivät perustaa 1937 Oulu Oy:n sellutehtaan Nuottasaareen.
Oulun toinen teollinen vaihe oli käynnistynyt, ei tosin oululaisomistuksessa eikä myöskään päätöksenteossa. Tämä näkyi vuosien saatossa myös monella tavalla.
Entinen Oulu Oy toimii nyt osana Stora- Enso-konsernia ja on yksi maailman moderneimmista ja tehokkaimmista hienopaperi-integraateista. Oululaista teollisuutta täydentämään ja kansainvälisyyttä lisäämään tuli 1952 perustettu Typpi Oy, nykyinen Kemira Chemicals.
Tuotantoteknologia kehittyi automatisoinnin myötä 1900-luvun loppuvuosikymmeninä ja vaikka perinteinen teollisuus kokonaisuutena lisäsi Oulussa tuotantolukujaan, työntekijämäärät vähenivät. Samalla Oulu kuitenkin kasvoi vahvasti hallinto- ja koulukaupunkina, mikä näkyi myös lisääntyvinä palvelutyöpaikkoina.
Yhtenä virikkeenä uuden, työpaikkoja luovan elinkeinopolitiikan hahmottelemiseen oli Aspo Oy:n Oulun tehtaan vihkiäisissä 1980 esitetty kritiikki kaupungissa olevien mahdollisuuksien käyttämättä jättämisestä. Samassa kuussa asetetun työryhmän ripeä ja ennakkoluuloton valmistelu johti kahta vuotta myöhemmin Pohjoismaiden ensimmäisen teknologiayhtiön perustamiseen ja suomalaisen osaamiskeskusohjelmapolitiikan ensimmäiseen siemeneen. Uusi osaamiseen perustuva teollisuuden ja kansainvälistymisen kausi oli käynnistynyt.
Osaamisen pohja on Oulussa vahva. Oulusta tuli koulukaupunki jo 1682, kun kaupunkiin saatiin yliopistoon valmentava triviaalikoulu. Tärkein oli kuitenkin 1958 perustettu Oulun yliopisto. Lisäksi 1973 perustettiin Nokian tutkimusyksikkö ja 1974 aloitti VTT:n elektroniikkayksikkö. Yhdessä teknisen opiston ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen kanssa ne loivat perustan osaamisen kehittymiselle ja tukivat uusien huipputeknologiayritysten syntymistä alueella.
Oulu on Suomen kuudenneksi suurin kaupunki 127 000 asukkaallaan. Kaupungin väkiluku yli seitsenkertaistui 1900-2000.
Teknotalouden buumi 1990-luvulla siivitti koko alueen voimakkaaseen kasvuun. Oulun kaupungin ja seudun väestö lisääntyi 2000-lu-vun vaihteessa nopeammin kuin minkään suomalaisen seutukunnan, työpaikkoja syntyi keskimääräistä ripeämpään tahtiin ja teollisen tuotannon arvon kasvu oli Suomen nopeinta. Kaupunki sai myös lisääntyvää kansainvälistä mainetta. Alettiin puhua Oulu-ilmiöstä.
Huippuosaaminen ja teknologian kehittäminen ovat olleet yli 20 vuotta Oulun alueen elinkeinopolitiikan painopiste. Oulun seutu on yhä asukasta kohti mitattuna kaikkein tärkein osaamista tukevan tutkimustoiminnan keskus Suomessa
Nyt tapahtuvan globalisaatiokehityksen syvenemistä ei pidä nähdä uhkana Suomelle tai Oululle. Se on suuri mahdollisuus löytää suomalaiselle osaamiselle uusia markkinoita. Erityistä huomiota on vain kiinnitettävä osaamisperustan vahvistamiseen ja hyödyntämiseen. On myös edelleen kehitettävä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Eurooppalainen yhteistyö ei pelkästään riitä. On liittouduttava maailman parhaiden toimijoiden kanssa.
On myös erikoistuttava kansainvälisesti huippuosaajaksi ja panostettava vahvasti kapeille erikoistumisaloille. Tietotekniikkaa ja langatonta osaamista on hyödynnettävä laaja-alaisesti tuotteissa, palveluissa ja arkielämässä. On panostettava erityisesti osaamispohjaisen yrittäjyyden edistämiseen ja osaamiskeskusten vahvistamiseen. Suomen väestön nopea ikääntymien on osattava muuttaa vahvuudeksi ja uusiksi liiketoimintamahdollisuuksiksi.
Oulusta on kehittynyt 400 vuodessa pohjoisen Euroopan elinvoimaisin kaupunkiympäristö ja innovaatiokeskus. Tulevaisuuskin on jatkuvaa muutosta: teknologiamurroksia, taantumista, uusia mahdollisuuksia, uhkien välttämistä, heikkouksien parantamista ja vahvuuksien kasvattamista.
Uuden aikaansaamiseksi tarvitaan luovuutta, uskallusta ja kriittistä ennakkoluulottomuutta, yhteistyötä lokaaleissa eli paikal-lisissa ja globaaleissa verkostoissa, monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta sekä syvempää kansainvälistä näkökulmaa ja elämäntapaa.
Tarvitaan toimivat logistiset järjestelmät, turvallisuutta, miellyttävää asuinympäristöä, virikkeistä vapaa-aikaa, kulttuuri- ja liikuntapalveluja, lasten ja nuorten vahvaa huomioimista. Tarvitaan kestävää kehitystä - tasapainoa taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kesken.
Tarvitaan siis elävää kaupunkia!"
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>