Oulu on toiminut mallina huippuosaamisen voimavarojen kokoamisessa - osaamiskeskusohjelman toimintamallit on johdettu Oulun seudun toimintamalleista. Kaupunkiseudun elinvoimaa tulee kuitenkin käsitellä laajana kokonaisuutena, johon osaamisen vahvistamisen lisäksi kuuluu hyvinvointipalvelujen sekä muiden elinkeinojen ja ympäristön kehittäminen.
Näiden periaatteiden pohjalta toimii täällä kasvusopimus ja sen taustalla aluekeskusohjelma, joka perustuu alueen omiin lähtökohtiin ja on paikallisten toimijoiden valmistelema.
Muuttoliikkeen trendi on viime vuosina kääntynyt hajakeskittymisen suuntaan. 1990-luvun lopulla voimakkaasti kasvaneiden suurten kaupunkiseutujen kasvu on hidastunut ja niiden rinnalle on noussut keskivahvoja maakuntakeskuksia ja suurten kaupunkiseutujen läheisiä pienempiä kaupunkiseutuja ja maaseutumaisia seutuja.
Muuttoliike on suuntautunut jälleen vahvasti kaupunkiseutujen kehyskuntiin. Hallitsemattomana jatkuessaan tämä kehitys uhkaa yhdyskuntien eheyttä ja kestävää kehitystä ja tulee kansakunnalle kalliiksi. Tontti- ja asuntopolitiikasta tehdään väline asukkaista käytävään kilpailuun.
Yhä hajautuneempi yhdyskuntarakenne aiheuttaa kustannuksia niin yhteiskunnalle kuin yksilöillekin. Keskinäisen kilpailun sijasta tarvittaisiin tässäkin kuntien välistä tehokasta kaavoitus-, tontti- ja asuntopolitiikan yhteistyötä. Oulun seutu on näyttänyt vahvaa esimerkkiä koko maalle: seudun kunnat ovat sitoutuneet yhteiseen maankäytön strategiaan maan ensimmäisessä oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa.
Hallituksen linjaus palvelurakennehankkeen kehittämisestä kunta- ja palvelurakenneuudistukseksi on merkittävä askel välttämättömään suuntaan. Tässäkin on kuitenkin kysyttävä, onko päättäjillä rohkeutta tarvittavan loikan tekemiseen. Pelkillä mekaanisilla palveluiden aluejakomäärityksillä ei ratkaista kuntarakenteeseemme liittyviä ongelmia.
Kysymys on suomalaisen yhteiskunnan kannalta keskeisimmästä kansallisesta reformista, siitä, miten vahvaan itsehallintoon perustuva kuntajärjestelmämme uudistuu ja tehostuu kehittyen samanaikaisesti asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen lähikanavana. Asian valmistelu edellyttää laajapohjaisuutta, jotta varmistetaan sitoutuminen uudistuksiin.
Kuntauudistuksen tavoitteeksi on asetettava selkeästi kaksiportainen hallintomalli pyrkimättä luomaan väliin uutta seutuporrasta. Se nakertaisi kunnallista itsehallintoa ja demokratiaa. Se myös keskittäisi huomion hallinnointiin ja veisi niin henkisiä kuin taloudellisiakin resursseja. Seutumalli maksaisi enemmän, koska siinä jätettäisiin tarpeettomia rakenteita jäljelle ja sen lisäksi tarvittaisiin samat porkkanat kuin kuntien yhdistämismallissa.
Alueiden ja niiden kehitykseen vaikuttavan hallinnon kehittämisessä tulisi ensisijaisesti vahvistaa tätä kaksinapaista demokratiaa. Samalla tulee uudistaa ja tehostaa toimintatapoja niin valtionhallinnossa kuin kunnissakin.
Rakenteellisten uudistusten lisäksi tarvitaan valtion ja kuntatason toimintakulttuurin muutosta. Vähemmän sektori- ja reviiriajattelua, enemmän kumppanuutta ja strategisia yhteistyöverkostoja. Vähemmän hallinnointia ja enemmän toimintaa ja dynamiikkaa entistä vahvempien alueiden ja entistä vahvemman Suomen kehittämiseksi.
Ruotsalainen Åke Andersson kehitti teoksessaan Kreativitet. Storstadens framtid (Luovuus. Suurkaupungin tulevaisuus) jo 1980-luvulla ajatusta monipuolisen urbaanin ympäristön merkityksestä luovuudelle. Amerikkalaisen Richard Floridan näkemykset 2000-luvulla vievät ajatusta pitemmälle: tarvitaan suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta synnyttämään kehityksen kärkiseutuja.
Oulun niin kuin muidenkin Suomen kuntien välitön huoli on kuntatalouden kestävyydessä. Se vaatii kuntarakenteiden ennakkoluulotonta kehittämistä. Suurin haaste on kuitenkin sellaisen monipuolisen, urbaanin ympäristön luomisessa, jossa on henkistä avaruutta, tilaa erilaisille ajatuksille ja elämäntavoille. Teknologiakaupunki tarvitsee enemmän humanismia, panostusta kulttuuriin suuren perinteen hengessä
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>