ViihdekonserttiIkivihreitä elokuvasäveliä Chaplinista Chydeniukseen, Indiana Jonesista Kauniiseen Veeraan: Oulun Kaupunginorkesteri, kapellimestarina Markku Johansson, solistina Mari Lepävuori sekä Jazz-Trio: Lauri Nurmela (piano), Harri Sarkkinen (kontrabasso) ja Tauno Räsänen (rummut). Madetojan sali 1.4.
Kapellimestari Markku Johansson tunnustautui heti aluksi suureksi elokuvamusiikin ystäväksi. Hän kehotti yleisöä sulkemaan silmänsä ja eläytymään niihin kuviin ja mielikuviin, joita tulee mieleen.
Tuumasta toimeen, kun kerran kapellimestari niin kehottaa!
Chaplinin itsensä säveltämä Limelight oli portti toiseen todellisuuteen, joka on pullollaan menneen maailman vilpitöntä lumoa. Sinisävyiset viulut, tähtisädeharppu ja haikeat käyrätorvet.
Tässä maailmassa elämä on hillittyä draamaa, suurisilmäisiä naisia ja sikaria polttelevia miehiä. Suuria tunteita ja pieniä merkittäviä eleitä
Hyvät, pahat ja rumat toi mieleen hevoset, preerian ja ahavoituneen nahan. Clint Eastwood ja Lee Van Cleef tuijottavat toisiaan ilmeettöminä ikuisuuden. Orkesteri loi esitykseen psykologisen jännitteen niin hyvin, että Johansson nostatti soittajat kumartamaan aplodeille.
Sinua, sinua rakastan, osoitti Kaj Chydeniuksen taidot erinomaisena säveltäjänä. Tästä on amerikkalainen siirappi kaukana. Vain suomalainen tajuaa tällaisen ahdistuksen ja riitasointujen kauneuden.
Tämän kappaleen kohdalla kiinnittyi huomio myös kapellimestari Johanssoniin erinomaisena sovittajana. Hänen selkeä ja oivaltava kynänjälkensä kuuluikin kaikkinensa yhdeksässä illan kahdeksastatoista kappaleesta. Ne olivat esitysten huomaamaton selkäranka.
Muutoinkin Markku Johanssonin rauhallisen varmaotteinen olemus loi esityksiin voimaa. Laajennettu Oulun Kaupunginorkesteri soi laveasti, salskeasti ja myös tarvittavan teatraalisesti.
Konsertin solisti, Mari Leppävuori on lähtöisin jazzin puolelta ja tämä myös kuului tulkinnoissa.
Hän ei ollut omalla maallaan suuren orkesterin edessä. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, From Russia with love, On lautalla pienoinen kahvila ja Diamonds are Forever eivät vain olleet kovin vakuuttavia.
Mari Leppävuori ei ole parrasvaloissa viihtyvä viihdepersoona, kuten Katri Helena, Jukka Kuoppamäki tai vaikkapa Tapani Kansa - onneksi. Leppävuori on jazzpersoona, joka on lähempänä Carolaa ja intiimejä jazzklubeja, joissa hänen tummasävyinen, hieman totinen olemuksensa on rehellisesti kotonaan.
Parhaimmillaan hän olikin pienimuotoisen pelkistetyissä jazzsovituksissa, jotka oli tehty kappaleista Köyhä laulaja sekä Romanssi.
Yllättävät valinnat toimivat todella tenhoavasti. Kiitos tästä kuului pitkälti myös Jazz-Triolle: Lauri Nurmela (piano), Harri Sarkkinen (kontrabasso) ja Tauno Räsänen (rummut). Heidän varsin omaperäiset sovituksensa sekä tiukan jazzillinen otteensa saivat Mari Leppävuoren unohtamaan parrasvalot ja hän oli omimmillaan hetken verran.
Samaa intiimiyttä kuultiin myös ison orkesterin puolelta, kun konserttimestari Ismo Sirén soitti herkän ja kauniin viulusoolon elokuvasta Schindlerin lista.
Elokuvamusiikin viihdekonsertti oli kuin hyvä elokuva itsessään. Suuria tunteita ja intiimejä hetkiä rinta rinnan. Samalla kokonaisuus oli myös yllätyksetön. Mitään indie-elokuvan riskinottoa ei kuultu missään vaiheessa.
Jo ennalta saattoi aavistaa, että tällä musiikillisella kuvaelmalla oli onnellinen loppu.
Risto Haapsamo