Suuren kirkkomusiikkiteoksen kuuntelu on monelle satunnaiselle kirkossakävijälle ehdoton virittäjä lähestyvän suuren kirkkopyhän sanomaan.
Vaikka Bachin ikuiset sävelet virtaisivatkin levyltä selkeämmin kuin tuomiokirkon sumeassa akustiikassa, elävä esitys tuo mukaan yhteisen läsnäolon ja pysähtymisen kokemuksen.
Kapellimestari
Vuonna 1992 perustettu kuoro on ponteva laulajisto, johon kuuluu 34 laulajaa pääosin Kempeleestä ja Oulusta. Kuoro ei osoittanut väsymisen merkkejä kaksituntisen teoksen lopullakaan.
Sointi oli puhdasta, artikulaatio napakkaa ja dynamiikka eli kapellimestarin toiveiden mukaan.
Kuoroa voi kutsua Johannes-passion sydämeksi. Se on milloin myötäelävä, milloin murheen murtama, milloin sadistinen kivisydän. Kuoro dramatisoi kansanjoukkojen tuuliviirimäiset mielipiteet ja koraaleissa se etääntyy seurakunnan tuntojen tulkiksi.
Miten harkitusti kuoro punoi äänikudoksen lankoja toisiinsa, sitä ei kirkon keskiosista asti erottanut. Myös orkesterin kohdalla kuulijan oli tyytyminen täyteläiseen yleisvaikutelmaan. Soittajien pahin kompastuskivi oli solistien vapaan resitoinnin seuraaminen. Onneksi hoksottimet terävöityivät esityksen edetessä.
Mackie kuljetti tarinankerrontaa hyvin ripeään tahtiin ja dramatisoimatta, mutta nosti tärkeimmät kohdat sitä selkeämmin esiin äänenvärejä ja lavennuksia käyttäen.
Kotimaista takuutyötä tarjosi
Uraansa aloitteleva
Mielenkiintoa herättänyt nuori
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>