Niukka enemmistö

Franzenin puiston pitää säilyä

Anne Laitinen

OULU Jälleen virinnyt ajatus Franzenin puiston muuttamisesta aukioksi jakoi mielipiteet lähes tasan Kalevan lukijoilleen perjantaina teettämässä kyselyssä. Aukion kannattajat jäivät alakynteen niukasti: mielipiteet jakautuivat 53-44. Kaikkiaan 97 ihmistä otti kantaa puhelimitse, sähköpostitse ja lehden internet-sivuilla. Aukio-ehdotuksen puolesta ovat vastikään ryhtyneet puhumaan entinen tuomiorovasti Arvi Seppänen ja arkkitehti Ilpo Okkonen.

Tasaväkinen tulos ei välttämättä merkitse valtaisaa kahtiajakoa. Vain harva nimittäin haluaisi jättää puiston nykyiselleen, sitä halutaan harventaa ja kaunistaa. Aukion kannattajista useat pelkäävät, että siitä tulisi liian kolkko, ja korostavat vehreyttä.

Britta Passojan mielestä suunnitelma aukiosta on niin iäkäs, ettei sitä ole pelkästään suunnitelman vuoksi tarpeen toteuttaa. Rahaakin hukkuisi.

”Puisto on Oulun hienoin paikka rakennuksineen, mutta ei ne rakennukset sillä lailla ole itsetarkoituksia, että pitäisi kaikki muu niiden ympäriltä poistaa. Puistoahan voi kehittää ja harventaa, ei sen välttämättä tarvitse olla tuossa muodossaan”, Passoja sanoo.

Pahimmillaan Franzenin puistoa kuvailtiin muun muassa epämääräiseksi pöpeliköksi, risujen tyyssijaksi ja juopottelijoiden olohuoneeksi.

”Jotain puistolle on tehtävä, nykyisellään se on kaupungin häpeäpilkku - ränsistynyt pala rantakoivikkoa keskellä pohjolan vanhimman kaupungin historiallista keskustaa. Jos Franzenin aukio vaikuttaa kaupunkilaisista liian juhlavalta, voisiko ajatella tehtävän puistoaukiota, jossa lehmusrivit rajaisivat aukion samaan tapaan hienostuneesti kuin Heinätorilla”, ehdottaa Weikko Kotila.

Mikko Pesosen mielestä olisi mieluummin kehitettävä toria ja Rotuaaria.

”Puisto on lähes pelkästään läpikulkupaikka. Ei siellä juuri koskaan kukaan aikaansa kuluta. Puiston rauhaa haluavat, esimerkiksi lapsiperheet, menevät Ainolaan. Ei kivetty torikaan olisi lainkaan hassumpi, jos sille olisi käyttöä.”

Kristiina Haukkamaa on vakuuttunut, että aukealla riittäisi kävijöitä.

”Aukiopuisto herättäisi Franzenin uuteen kukoistukseen. Rekvisiittana kauniita, vuodenajan mukaisia istutuksia ja valoja. Pienille, yleisöä houkutteleville tilaisuuksille se antaisi viihtyisän mahdollisuuden levottoman Rotuaarin vastapainona.”

Paikka seesteiseen juhlintaan

Harva haluaa, että ”tuuli pöllyttää jäätelö- ja makkarapapereita” tai että aukeaa rumentaisivat yleisövessat. Aukion puoltajat haluavat kaunista kiveystä, valaistusta, viihtyisiä kahvioita ja ruokapaikkoja reunuskatujen varsille. Muun muassa Leila Ravenin mielestä aukio ei saisi missään tapauksessa olla markkina- ja myyntipaikka.

”Puita kannattaa säilyttää aukiolla, ja tehdä ehkä ulkoilmakahvila, että ihmiset voisivat viettää vapaa-aikaa istuskellen ja jutellen. Tällaisia paikkoja ei juuri ole Oulussa”, sanoo Jouni Kyllönen.

Aukion uskotaan soveltuvan muuun muassa uuden vuoden puheiden pitoon ja joulun aikaisten glögitarjoilujen tapaisiin tilaisuuksiin. Joku huomauttaa, että meluvalituksista päästäisiin, koska välittömässä yhteydessä on vähän asuntoja.

Tuttu paikka rauhoittumiseen

Tuomiokirkon edustan puisto merkitsee monelle ennen kaikkea rauhoittumispaikkaa.

”Mikä meidän pappeja vaivaa, kun haluavat torin Franzenin kauniista puistosta, johon hiljennytään ennen kirkkoon menoa. Siinä on aivan ihana istahtaa. Onko tarkoitus, että mennään tivolista kirkkoon”, Veikko Kemi paheksuu.

”Puisto oli aina erikoisen rauhallinen. En ole siellä nykyisin käynyt, mutta eiköhän Oulussakin joku hiljainen paikka pidä olla”, muistelee sota-aikaan 12-vuotiaaksi asti puiston vieressä asunut Jukka Päätalo.

Moni ei henno luopua puistosta siihen liittyvien vahvojen muistojen takia. Niin myös Jukka Niemitalo, entinen lyseolainen ja lääninhallituksen työntekijä.

”Mitä siinä voitetaan? Melu lisääntyy jos se jää aukeaksi kentäksi. Liikenne on molemmin puolin tosi voimakas ja linja-autoliikennettä on siitä hyvin vaikea mihinkään siirtää. Minusta siinä ei saavuteta mitään, mutta menetetään kyllä paljon. Se maisema on itse asiassa hyvin rakas, en halua sitä menettää.”

”Aina aamuisin toukokuussa kun oli koivut hiirenkorvalla, semmoinen hento vaaleanvihreä utu oli siinä puistossa, se oli todella kaunis”, Britta Passoja kertoo työmatkoista puiston läpi.

”Vanhana lyskalaisena ajatuskin Franzenin puiston autioittamisesta toriksi tuntuu surkialta. Siinähän menee kaiken lisäksi Paavo Rintalan Pojat-eepoksen, puhumattakaan Paasikiven ajasta, kansallismaisema mäsäksi”, vaasalainen Jouni Hentula sanoo.

Päivi Kyllönen ihmettelee, miksi pala historiallista Oulua halutaan raivata. ”Opimmeko koskaan Oulussa mitään historiallisten merkitysten kunnioittamisesta? Puiston säilyttäminen suunnitelluin muutoksin, muuun maussa puuston harventaminen ja käytävien ennallistaminen, on paras ja tarkastelua kestävin vaihtoehto.”

Jaana Suorsa paheksuu sitä, että kun harvoin halutaan entistää jotain, päädytään epäviihtyisiin ratkaisuihin.

”Jos sadan vuoden takaiset suunnitelmat halutaan toteuttaa, silloin täytyisi pitäytyä kaikilta osin Gesellius-Lindgren-Saarisen sadan vuoden takaisissa suunnitelmissa. Se tarkoittaa sitä, että Suomen pankin talo puretaan ja tilalle rakennetaan heidän suunnittelemansa kirjastorakennus, josta tehdään Oulun kaupungin pääkirjasto. Näin ollen nykyinen pääkirjastorakennus voidaan myös purkaa ja rantatorialue palauttaa sadan vuoden takaiseen kaavaan”, Suorsa piikittelee.

Laura Tikkanen ilkkuu monen tavoin Suomen Pankin ulkoasua.

”Puisto tulee ehdottomasti säilyttää. Jos ympäröivien rakennusten näkymistä halutaan parantaa, niin koivut takkapuiksi ja tilalle matalia pensaita. Sitten saadaan ihastella sitä pankin rakennustakin”, Tikkanen sanoo.

Yhdelle liian vihreää, toiselle liian vähän

”Arvokkaampi henkireikä lehtevä puisto keskellä kaupunkia on kuin avoin tori”, kiteyttää Sauli Pesonen. Se on huomattavan monella painavin peruste aukiota vastaan.

”Seuraavaksi pannaan Karhin puistoon asfaltit jos tälle tielle lähdetään, että kaikki vihreä pois ja asfalttia tilalle! Kaupungissa ei koskaan ole liikaa puita ja vihreää”, sanoo Kaisa Niemi.

”Pitäisi nykyisellään ehdottomasti säilyttää, kyllä ne rakennukset tulee sieltä esille”, Ulla-Maija Tyni puolustaa puustoa

Esko Tuuloksen, entisen Oulun kaupunginarkkitehdin mielestä aukio on viimein aika rakentaa. ”Siihen liittyy suurempi kaupungin rakennustaiteellinen tilaus. Se on tilana erittäin hieno ja käyttöä löytyy kyllä. Puustoa löytyy ympäristöstä aivan tarpeeksi, se menetys mikä aukiossa tapahtuu, saadaan korvattua kyllä muualla.”

Puistoalueita on riittämiin myös Eino Snellmanin mielestä, joka kaipaa Oululle vihdoin oikeaa keskustaa. ”Nykyinen puisto pitää saada alkuperäiseen tarkoitukseensa. Se on ehdottomasti palautettava toriksi, on olemassa Torikatu valmiina ja Kirkkotori on juuri Oulun monumentaalikeskusta.”

Sampo Kaikkosen mielestä alueen empirerakennukset ovat oululaisille huomaamatonta arkipäivää, mutta muualta tuleville kiehtova merkki arvokkaasta historiasta

”Aukiolla en tarkoita paljasta toria, vaan paikalla voisi olla myös matalia istutuksia, penkkejä ja vaikkapa Havis Amandan kaltainen näyttävä suihkulähdekin”, kaikkonen hahmottelee.

Surullisen lyhytnäköisenä arkkitehtuurina aukio-esitystä pitää Sanja Strack.

”Teknologiayrityksille kylmyys, tehokkuus ja steriiliys sopivat hyvin, mutta uusklassismia edustavan, arvokkaan Tuomiokirkon yhteyteen kylmyys ei sovi. Ainoa monumentti, jota aukio tukisi, olisi Suomen Pankki, joka kökköydessään joutaisikin jäämään varjoon. Kauniiden, antiikistakin vaikutteita ammentavien rakennuksien rinnalle sopivat parhaiten kauniit koivut, kukkivat istutukset ja pensaat.”

Eero Lingren pitää empire-toria ”parhaana vaihtoehtona, mutta hyvän vihollisena”. Monien tavoin hän povaa aukion keräävän ympärilleen täysiä parkkipaikkoja ja turistibusseja. Franzenin patsaan merkitystäkin hän vähättelee.

”Jääköön siis runoilijapiispa lempeine katseineen puidensa taakse tuonne. Silloin poissa mielestä pysyvät piispan lisäksi myös autot, markkinahenkiset mainosbanderollit, half-pipe lumilautakilpailut ja rock-festarit, jotka tottavie eivät kuulu empire-torille”, Lindgren

Esko Karppasen mielestä puiston muuttaminen toriksi olisi oululaisten pöyhkeyden huippu. ”Kaupungissa on ihan riittävästi aukeita tiloja, kulmatonteille rakennettuja parkkipaikkoja, jotka antavat vakuuttavan esimerkin oululaisesta osaamisesta, teknologiaesteettisestä ympäristösuunnittelusta.”

Mika Uolamo uskoo, että paikan monumentaalinen luonne saadaan esiin ilman aukiotakin. Hän haluaisi kirkon näkyville koko puistoon ja korottaa puistoa katuliikenteen ylle. Koivut hän korvaisi kapealatvaisilla puilla.

”Puiston pituusakselille sijoitettaisiin nykyinen Franzenin patsas sekä uusi uljas suihkulähde. Elementtejä olisivat myös matalat, muotoonsa leikatut ja geometrisesti tilaa muodostavat pensasaidat, jäntevät perennaryhmät, pääosin kivetty maanpinta sekä paikkaan soivat penkit ja valaisimet. Pimeään vuodenaikaan puisto olisi tyylikkäästi valaistu ja talvella muotopuutarha muuntuisi jää- ja lumiveistosgalleriaksi.”

Arja Alakontiola uudistaisi puistoa yhdistämällä aukion vastustajien ja puolustajien mielihalut kompromissiksi. ”Pitkille sivustoille mahtuisi ehkä neljä puuta ja väleihin pensaat, melua vaimentamaan. Lyseon eteen vain pelkät pensaat ja tuomiokirkko jäisi edestä avoimeksi. Nurkkiin ja keskelle vielä haluaisin laatikot, joihin tulisi oikein kauniit kukkaistutukset. Siitä tulisi kaupunkilaisten kaunis uusi kesäinen olohuone.”

Hieman pidemmälle menee Osmo Väihkö, joka näkisi aukion vesipuistona - suihkulähteitä ja puroja. ”Aivan radikaali muutos tarvitaan Suomen Pankkiin, joka vaivaa kaikkia. Ehdottaisin, että ostettaisiin Helsingistä niitä VR:n makasiineja ja siirrettäisiin pankin etuseinälle yksi seinä kulissiksi.”

Mika Uolamo uskoo, että paikan monumentaalinen luonne saadaan esiin ilman aukiotakin. Hän korottaisi puistoa ja vaihtaisi puut kapealatvaisempiin.

”Puiston pituusakselille sijoitettaisiin patsas sekä uusi uljas suihkulähde. Elementtejä olisivat myös matalat, muotoonsa leikatut ja geometrisesti tilaa muodostavat pensasaidat, perennaryhmät, pääosin kivetty maanpinta sekä sopivat penkit ja valaisimet. Pimeään vuodenaikaan puisto olisi tyylikkäästi valaistu ja talvella muotopuutarha muuntuisi jää- ja lumiveistosgalleriaksi.”

Arja Alakontiola uudistaisi puistoa yhdistämällä aukion vastustajien ja puolustajien mielihalut. ”Pitkille sivustoille mahtuisi neljä puuta ja väleihin pensaat, melua vaimentamaan. Lyseon eteen vain pelkät pensaat ja tuomiokirkko jäisi edestä avoimeksi. Nurkkiin ja keskelle vielä haluaisin laatikot, joihin tulisi oikein kauniit kukkaistutukset. Siitä tulisi kaupunkilaisten kaunis uusi kesäinen olohuone.”

Artikkelin lähde Kaleva