Neuvolat edistämään hyvinvointia

Äitiys- ja lastenneuvoloista halutaan vanhemmuutta tukevia perhekeskuksia

Liisa Lehto-Peippo

REISJÄRVI Terveydenhoitaja Liisa Lindholm punnitsee, mittaa ja rokottaa neuvolaan kaksivuotistarkastukseen tulleen Tapio Reunasen. Hän haluaa, että Tapio näyttää myös, kuinka hän potkaisee palloa lattialla ja käsittelee palikoita. Siinä ohessa hän kyselee Tapion neuvolaan tuoneilta isältä ja äidiltä perheen yhteisestä ajasta, jääkö sitä ja miten sitä käytetään.

Eija Paalavuo (32) odottaa yhdeksänkuukautisen Lauri-poikansa kanssa vuoroaan terveydenhoitajan vastaanotolle. ”Helppo täällä on asioida. Ihmiset ovat tuttuja entuudestaan. Odotusaika meni hyvin, ja mukavasti on mennyt myös Laurin synnyttyä. Jos olisi ollut ongelmia niistä olisi voinut täällä puhua. Aina on kysytty, onko jotakin muuta mielessä”, hän sanoo.

Viime aikoina on eri yhteyksissä esitetty, että kaikkien arvostama ja tavoittama noin satavuotias neuvolajärjestelmä ottaisi perinteisten tehtäviensä lisäksi vastuulleen koko perheen asioita mielen, vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden alueilla. Esitysten taustalla on perheiden ja lasten pahoinvointi, jota yhä useammat potevat.

Tulevaisuuden neuvola on nähty perhetukikeskuksena tai hyvinvointineuvolana, joka tukisi lapsiperhettä mahdollisimman pitkään. Siellä arvioitaisiin millaista tukea perheet tarvitsevat ja ohjattaisiin eteenpäin päihde-, lastensuojelu- ja psykiatrisiin palveluihin.

Asiantuntijat ovat laskeneet, että sijoittamalla enemmän lapsiperheen elämän alkuvaiheeseen, saadaan vastaavasti säästöjä myöhemmin lastensuojelun, erityisopetuksen, lasten- ja nuorten psykiatrian, päihdetyön ja poliisityön kuormituksessa.

Tehostettua perhetyötä

Reisjärven terveyskeskuksen äitiys- ja lastenneuvolat ovat jo uudella tiellä. Ne aloittivat viime syksynä hankkeen, joka sai nimekseen tehostettu perhetyö arjessa ja moniammatillinen tukiverkko. Sen tarkoituksena on tukea lasten ja nuorten mielenterveyttä riskiperheissä.

Työryhmässä ovat mukana neuvolan terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijä, kotipalvelu, lasten päivähoito ja sosiaali- ja terveysjohtaja sekä perhetyöhön erikoistunut kodinhoitaja, joka tekee työtään perheissä, joiden on yhdessä katsottu tarvitsevan tukea syystä tai toisesta.

”Vanhemmilla on väsymystä, avuttomuutta tai työtä niin paljon, etteivät he selviä arjesta”, sanoo Liisa Lindholm. Nuoret äidit saattavat tarvita neuvoja ja ohjausta käytännön asioissa, joku äiti taas tarvitsee hiukan omaa aikaa päästäkseen kauppaan tai asioimaan. Tukea on tarjottu yhteisestä sopimuksesta perheen kanssa.

Työ jatkuu. Hankkeelle on saatu sosiaali- ja terveysministeriöltä jatkorahoitus, jonka avulla kodinhoitaja voidaan palkata.

Terveydenhoitajat Liisa Lindholm ja Leila Kiljala toivovat, että he voisivat paneutua paremmin ennaltaehkäisevään työhön. Terveyskeskuksessa mietitäänkin parhaillaan uutta työnjakoa, jotta tämä olisi mahdollista.

”Kynnys tulla neuvolaan on matalalla. Pienellä paikkakunnalla ei ole muita palvelun tarjoajia. Perheneuvolankaan palveluja ei ole ollut nykyään saatavissa”, he sanovat.

Vertaisryhmät kysyttyjä

Ylivieskan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän äitiys- ja lastenneuvolat ovat jo viime vuosikymmenen puolivälistä houkutelleet isiä mukaan neuvolaan. Yhtä matkaa -hankkeesta jäi perhevalmennus, joka jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin. Valmennuksessa on ollut miespuolisia ryhmänvetäjiä.

On kokeiltu myös vertaistukea ryhmäneuvoloissa ja jaksamisryhmissä, mutta vetäjistä niin miesryhmissä kuin muissakin on ollut puutetta.

Terveydenhoitajia on osallistunut varhaisen vuorovaikutuksen koulutukseen. Siinä tavoitteena on ollut oppia tunnistamaan perheet, joissa on alttiutta psykososiaalisiin ongelmiin.

”Yritystä muuttaa työnkuvaa on ollut jo pitempään. Työvälineitä on, mutta sairaanhoito vie paljon aikaa. Lama-aikana siirrettiin erikoissairaanhoidosta tehtäviä perusterveydenhuoltoon neuvoloille, eikä voimavaroja ole lisätty”, kertovat terveydenhoitajat Pirjo Jääskelä ja Kirsti Mäenpää.

Esimerkiksi ensisynnyttäneiden kotikäynneistä toteutuu vain puolet suunnitelluista, ja uudelleensynnyttäjätkin ottaisivat mielellään terveydenhoitajat vastaan.

Parantamisen varaa neuvoloiden työtavoissa heidän mielestään on, mutta täysin niitä ei tarvitse mullistaa. ”Kokeet ovat kuitenkin kivijalka. Mutta verenpaineen mittauskaan ei ole pelkkä tekninen juttu. Kohonnut verenpaine kertoo monenlaista, vaikka asiakas ei itse haluaisi kertoakaan.”

Heidän mukaansa erilaiset vertaisryhmät ovat niitä, joita perheissä nykyään kaivataan, kun ihmisten sosiaalinen verkosto on muuttunut. ”Vertaisiaan voi pitää suvun korvikkeena ja peilinä.”

Terveydenhoitajat tekevät yhteistyötä sosiaalityön ja koulujen kanssa muun lasten päivähoidossa, kotipalvelussa ja oppilashuoltoryhmissä. Yhteistyö toimii pienellä paikkakunnalla hyvin, ja henkilökohtaista verkostoa käytetään hyväksi. Naisten mielestä laajempien hoitolinjojen miettiminen yhdessä olisi tarpeen. Samalla voitaisiin luoda jonkinlainen peruspalvelun työryhmä.

Liisa Lehto-Peippo

Lääkäripula näkyy

REISJÄRVI Kun Reisjärven kolmesta lääkärin virasta vain yksi on täytetty, ja vaikka terveyskeskuksessa käy keikkalääkäreitä, lääkäripula näkyy neuvoloiden työssä. Gynekologi käy äitiysneuvolassa kerran kuukaudessa ja terveyskeskuslääkäri lastenneuvolassa saman verran. Terveydenhoitajan pitää olla lääkärinä kuukauden muut päivät.

Aikaisemmin odottava äiti tapasi lääkärin kolme kertaa raskausaikanaan, nyt ehkä vain yhdesti. Terveydenhoitajan vastuulla on päättää, ketkä tapaavat.

Myös lasten lääkäritarkastukset neuvolassa ovat vähentyneet. Vuositarkastuksia pyritään kuitenkin järjestämään ennen kouluikää muutama lasta kohden.

Ylivieskan neuvoloissa lääkäripula lisää terveydenhoitajien työmäärää puhelinsoittoina ja sairaskäynteinä, kun lääkärinvastaanotolle ei päästä. Lääkärinvastaanottojen määrää äitiys- ja lastenneuvolassa ei vähennetty. Se nähdään säästävän toisesta päästä. Ala-asteen oppilaiden lääkärintarkastukset hoidetaan ostopalveluna, ja tätä kautta terveydenhoitajien vastuu on lisääntynyt. (LL-P)

Artikkelin lähde Kaleva