Tarina lentää

Hiki roiskuu

Monologi

Teatteri Airopik. Maiju Lassila: Puranen. Dramatisointi ja ohjaus Janne Kuustie. Lavastus Sampsa Soukainen ja Ilpo Palokangas. Pukusuunnittelu Mia Manninen. Valot Kimmo Korkala ja Tommi Saha. Musiikki Mikko Karjalainen. Esiintyjä Nikolai Mettovaara.

Teatteri Airopik on tuore tulokas ja polveutuu Oulun ylioppilasteatterista sekä nukketeatteri Akseli Klonkista, mikä näkyy jo sen sukupuusta.

Airopik on tarttunut kunnianhimoiseen aiheeseen ja käväissyt lumien aikana saamassa kunniamaininnan Pieksämäen valtakunnallisessa monologikilvassa.

Tuntematta sen kummemmin kilvan muuta tasoa voin kuvitella, että kunniamaininta tuli oikeaan osoitteeseen ja myös se ratkaisu, ettei Maiju Lassilan tasan 90 vuoden takaisesta klassikosta tulkittuna oululaiseen tapaan ollut ykköseksi.

Janne Kuustie on Jussi Puranen -romaania dramatisoidessaan ja Nikolai Mettovaaralle ohjatessaan tehnyt selvän valinnan.

Teatteriemme nykyäänkin hellästi rakastama humoristi Maiju Lassila on tehty todella monodraamaksi eikä monologiksi. Se on selvästi yhden miehen teatteria oivaltavine lavastuksineen eikä mikään lausuntailta.

Pelkkään puheeseen ei ole luotettu, vaan Mettovaara puskee tyhmänylpeänä ja naapurikateudessaan kekseliäänä Jussi Purasena hikisen performanssin. Fyysiset ideat ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin sanat, joilla tarinaa kuljetetaan.

Siksikään ei ole ihme, että puheilmaisua arvostavassa monologikilvassa tällä taktiikalla ei välttämättä pärjätty.

Vaikka halkotarhassa piehtarointi onkin taustamusiikkeineen ja tanssillisine ideoineen selkeä, valittu kokonaisilmaisu ei ole Mettovaaralle niin luontevaa, etteikö tapahtuisi jopa päinvastaista kuin mihin on pyritty. Esittäjällä on sen verran muuta tekemistä, ettei puuha tuekaan Lassilan perustarinaa vaan kokonaisuus alkaa tökkiä.

Teatteri Airopik ei ole yksin ongelmassaan, vaan sama asia on ratkaisematta monessa ammattiteatterissakin, joissa otetaan vastaavanlaisia haasteita.

Mikä yllättävintä: nyt valittu ilmaisu tekee esityksestä paljon tosikomman kuin luulisikaan.

Puranen on joka tapauksessa niin kunnianhimoinen produktio, ettei ole mikään ihme, että se sai kunniamaininnan vähintäänkin yritteliäisyydestään.

Kaisu Mikkola

Artikkelin lähde Kaleva