100 vuotta sitten puhuttiin Franzenin torista

Kaisu Mikkola

OULU Vanhoja oululaisia toreja olivat Aleksanterintori, Heinätori, Kirkkotori ja myöhemmin kauppatorina tunnettu Hahtiperän tori.

Mutta kuka onkaan kuullut puhuttavan Franzenin torista?

Tällainen nimiharvinaisuus esiintyy piirustuksissa, joilla legendaarinen arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarinen sai ensimmäisen palkinnon tasan sata vuotta sitten vuonna 1902 Oulun Kansankirjaston rakennuskilpailussa.

Kirjastoa, jonka oli määrä kohota nykyisen Suomen Pankin paikalle Kajaaninkadun ja Torikadun kulmaan, siis nykyisen Franzenin puiston laitaan, ei kuitenkaan koskaan rakennettu.

Jo ennen Franzenin toriksi nimittämistä sama paikka oli ehtinyt olla monennimisenä ja -näköisenä.

Järventaus inhosi koivuhakaa

Edesmennyt Oulun yliopiston arkkitehtuurin historian professori Esko Järventaus puhutteli Franzenin puistoa ”koivuhakana”. Hän ajoi määrätietoisesti puiston palauttamista monumentaalitoriksi, jollaiseksi se oli alunperin piirretty.

Järventaus käynnisti erityisesti 1970-luvun Oulussa käydyn Franzenin puistoa koskevan keskustelun, johon sittemmin ovat osallistuneet varsinkin hänen entiset oppilaansa, Oulusta valmistuneet arkkitehdit omaksuttuaan Järventauksen näkemykset.

Lisäksi Järventaus muisti mainita asiasta monestikin toimiessaan Kalevan kulttuuriosaston kolumnistina. Niinpä asiasta on keskusteltu vuosien varrella myös Kalevan palstoilla.

25 vuotta sitten julkaistussa kirjoituksessaan Kalevassa Järventaus luetteli järkeenkäyvät perustelut sille, miksi Franzenin puiston pitäisi olla tori.

Ennen kaikkea siksi, että se oli empiren henkeen laadittu ylväs monumentaalitori, jolla on ihan asianmukaisesti patsaskin napana. Järventaus harmitteli kirjoituksessaan, että voi vain kuvitella, miten komea paikka olisi torina, arkkitehtonisena tilasommitelmana.

Carl Ludvig Engel piirsi puhtaaksi vuonna 1824 entisen esimiehensä J.A.Ehrenströmin laatimaan, vuoden 1822 paljon jälkeisen asemakaavan. ”Engelin kauniilla käsialalla sen kohdalle on kirjoitettu ranskankielellä La Grande Place eli Suurtori”, Järventaus kirjoittaa.

Oulun La Grande Placen ja Helsingin Senaatintorin välisiä yhtäläisyyksiä on korostettu etenkin siksi, että Engelistä tuli Helsingin uudisrakennuskomitean arkkitehti jo vuonna 1816, ja hänen käsialaansa on myös Helsingin historiallinen keskusta.

Järventaus on kirjannut Oulun karttojen pohjalta havaintoja, miten paikan nimi muuttui vuosikymmenten varrella.

Esimerkiksi vuonna 1876 paikka oli suomeksi Kirkkotori, vuonna 1880 uudessa asemakaavaehdotuksessa tori-sanaa ei esiintynyt lainkaan, vain teksti Franzen byst eli Franzenin patsas, samoin vuoden 1886 kartassa.

Vuoden 1907 asemakaavassa Järventaus toteaa torin piiretyksi jo puistoksi, vaikka Franzenin puisto -nimitys esiintyykin vasta 1919 asemakaavan muutosesityksessä.

Piispan patsas lojui Myllytullin varastossa

Franzenin patsas vuoden 1880 asemakaavaehdotuksessa ennakoi tulevaa, sillä tuo patsas paljastettiin vasta vuotta myöhemmin 30.6.1881.

Oulun historioitsijan Kustaa Hautalan mukaan Oulun valtuusto oli muutamaa viikkoa aiemmin 10.6. 1881 tehnyt päätöksen paikan kaunistamisesta, kuten termi kuului. Patsaan paljastamisen jälkeen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota torin puistomaiseen luonteeseen.

Johan Erland Stenbergin veistämä runoilijapiispan rintakuva ehti ennen paljastamistaan lojua Myllytullissa kauppias Ringbomin varastossa pari vuotta, eli sitä mitä ympäristölle aiottiin tehdä, ehdittiin miettiä kunnolla.

Franzenin taloon liitetty, vuonna 1847 Härnosandin piispana kuollut Frans Mikael Franzen ehti viettää vain lapsuutensa 1700-luvun loppupuolella Oulussa.

Franzenin taloksi kutsutun hirsirakennuksen osti hänen nuorempi veljensä kauppias Johan Franzen paljon myöhemmin, vasta vuonna 1810. Se tuhoutui Oulun palossa vuonna 1822 kuten vieressä sijainnut Ruotsin kuningatar Sofia Magdalenan mukaan nimetty kirkkokin.

Palon jälkeen kauppias Franzen rakennutti nyt tuntemamme empiretyylisen porvaristalon kirkkotorin laitaan. Uusklassisen ristikikirkon rakentaminen Engelin ja Anders Wilhelm Arppen piirustusten mukaan aloitettiin vuonna 1829.

Samalle korttelille missä Franzenin talo sijaitsee siirrettiin Pateniemen varvilta vuonna 1859 Kirkkotorin kouluna sittemmin tunnettu rakennus. Ennen päiväkeskukseksi muuttamistaan se toimi loppuvaiheessa apukouluna.

Sitä ennen se ehtinyt palvella raatihuoneena ja tavallisena kansakouluna. Nyt Kirkkotorin koulun pihalla on Suomen Pankin rakennus.

Poliisilaitos muutti pois kuvernöörin tieltä

Kun kirkkoa rakennettiin Engelin piirustusten mukaan, valmistui sitä vastapäätä, toiselle puolelle aukiota vuonna 1831 myös C.L.Engelin suunnittelema rakennus.

Vuodesta 1890 lähtien talossa toimi Oulun Suomalainen Lyseo. Lyseota on laajennettu kolmesti 1900-luvulla. Myös pihaa lajennettiin, kun tontilta paloi kansalaissodassa legendaarinen merikoulu.

Pian Franzenin patsaan paljastamisen jälkeen ja samaan aikaan kun lyseo muutti nykyiseen rakennukseensa tapahtui jotakin myös aukion Hupisaarten puoleisessa päässä.

Siinä olevalle poliisilaitoksen tontille suunnitteli Jac. Ahrenberg, yleisten rakennusten ylihallituksen ensimmäinen arkkitehti ja Kaj Franckin isoisä, lääninhallituksen ja kuvernöörin residenssin. Suunnittelutyö tehtiin 1887 ja talo valmistui vuonna 1890.

Suomen koululaiset tuntevat puistona

Käytännöllisesti katsoen kaikki Suomen koululaisikäluokat tuntevat paikan puistona, sillä jo vuonna 1924 nuori oululaislähtöinen runoilija Veikko Antero Koskenniemi runoili Koulutie-runonsa kuudennessa säkeistössä:

”Ja puiston puiden takaa/ -miten lempeine silmineen!-/ mua katsoo kaunis, vakaa/ runoruhtinas, piispa Franzen.”

Tasan sata vuotta sitten. Tällainen kirjastorakennus oli ehdolla Franzenin torin laitaan, kuten legendaariset arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren paikkaa piirustuksissaan kutsuivat.

Artikkelin lähde Kaleva