Savelasta heruu laatumaitoa meijeriin

Vihantilaisille Liisa ja Timo Leskiselle Walter Ehrströmin säätiön kultamitali

Helge Murtovaara

VIHANTI Haisunperän Savelan tilan Liisa ja Timo Leskinen saivat keskiviikkona Walter Ehrströmin säätiön kultamitalin 25 vuoden aikana tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta. Yhdessä he ovat tilaa hoitaneet nyt jo vuodesta 1980 lähtien.

Työnjako maitotilan hoitamisessa on ollut alustapitäen selvä. Tila tarjoaa Liisa Leskiselle työpaikan, kun aviomies Timo Leskinen vastaa lehmien ruokahuollosta. Tilan kannattavuus perustuu siihen, että lehmät syövät etupäässä sitä mitä tilan omat pellot tuottavat.

Neuvontajärjestöt ja maatalouspolitiikka ovat toki ohjanneet tilakokoa suuremmaksi, mutta Savelassa ei siihen ole haluttu lähteä eikä lähdetä.

”Saa nuori polvi sitten tehdä mitä itse haluaa, me emme heille jätä velvoitteita.”

Tulevaisuutta eivät Leskiset ole vielä sen tarkemmin miettineet. Ainoa toivomus on se, että he pystyisivät itse vielä ainakin muutaman vuoden jatkamaan tilanpitoa. Tilan jatkajaa ei ole mietitty, koska se ei ole vielä ajankohtaista.

”Ainoa päätöksemme on se, ettemme lähde mitään suuria investointeja enää tekemään.”

EU kasvatti byrokratiaa ja toi välistävetäjiä

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, näkyi se Leskisten mukaan myös tilalla. Paperityötä ja byrokratiaa on huomattavasti enemmän. Kun yhdet lomakkeet juuri ehtii oppia täyttämään, ne muuttuvat uudenlaisiksi.

EU muutti myös maatalouden tukipolitiikkaa. Tuottajapariskunta on edelleen sitä mieltä, että vanha järjestelmä, jossa tilan tulot tulivat pääasiassa tuotannosta, toimi paremmin. Tukijärjestelmä toi maatalouteen myös näennäisviljelijöitä.

”Se on hyvä, että valvotaan, koska mukaan on tullut monenlaista välistävetäjää.”

Hyvänä asiana Leskiset pitävät sitä, että etenkin 1970-luvulla vallalla ollut maatalousvastaisuus on hävinnyt.

”Jollakin tavalla se palkansaajan ja tuottajan suhde on muuttunut.”

Samanaikaisesti kotimaisten elintarvikkeiden arvostus on kasvanut.

Yhteistyötä meijerin ja naapurien kanssa

Onnistuneesta tilanpidosta Leskiset antavat reilun tunnustuksen meijerin koulutus- ja kurssitoiminnalle. Kurssien ja maitotalousneuvojan avulla tilalla on päästy hyvin pitkälle.

”Kun olemme tehneet niinkuin on neuvottu, on päästy tänne saakka. Myös lomittajat ovat hoitaneet työnsä aina kunnolla. Alussa kävin kursseilla melko tiuhaan tahtiin, mutta nyt olen käynyt jo enemmän syventävillä kursseilla”, Liisa Leskinen kertoo.

Naapuriapu on yksi tärkeä yhteistyömuoto. Sukulaiset, ystävät ja perheenjäsenet ystävineen ovat monesti helpottamasta työtaakkaa etenkin kiireisimpänä aikana kesällä.

”Kaiken a ja o on varsinainen maidontuottaja eli lehmä, me olemme vain ruokkijoita ja lypsäjiä. Jos lehmä ei voi hyvin, ei sitä laadukasta maitoakaan synny.”

Laaduntarkkailu alkaa jo ennen lypsämistä

Lehmien keskituotto ei ole ihan huipputasoa, mutta siihen ei Savelassa ole pyrittykään. Sen sijaan kymmenenkin kertaa poikinut lehmä ei tilalla edes ole harvinaisuus.

Eläinten pitkäikäisyyteen vaikuttaa Timo Leskisen mielestä ennenkaikkea ruokinta. Kun naapurin ensimmäiset rehut on tehty, niin jos ilmat vain sallivat, tehdään Savelassa latokuivuriin kuivaheinää. Vasta seuraavasta sadosta tehdään säilörehua.

”Jos on hyvä syksy, lehmät ehtivät käydä syömässä vielä kolmattakin satoa.”

Maidon laaduntarkkailu alkaa jo oikeastaan ennen lypsämistä. Jokaisen lehmän utareet pyyhitään ennen ensimmäisiä maitosuihkauksia suihkemukiin. Ne kertovat heti, jos jotakin ongelmia on. Vasta sen jälkeen aloitetaan varsinainen lypsäminen.

”Poikkeava maito eritellään tilalla heti. Se on aika harvinaista, mutta koskaan ei tarkkaavaisuus saa herpaantua.”

Tila kuuluu laatusopimuksen piiriin. Maitoauto ottaa näytteet maidosta vähintään kahdesti kuukaudessa. Tilalla ei näytteenottopäivää etukäteen tiedetä.

Artikkelin lähde Kaleva