Älä astu taiteen päälle

Taidenäyttely

Tuija Heikuran Nivel Galleria 5:ssä Oulussa 5.5. saakka.

Vanerilevyistä on liimattu kappaleita, jotka pultein ja mutterein toisiinsa liittyen muodostavat niveltyvää nauhaa. Se lähtee yhdestä huoneesta lattialle levitetyn kankaan päältä, menee toiseen siellä haarautuen ja palaa takaisin saman oviaukon kautta.

Installaatiomaisen teoksen nimi on Keskeneräisyyden autuasta unta. Se on osa oululaisen kuvanveistäjän Tuija Heikuran (s. 1971) näyttelyä Nivel, joka on rakennettu Galleria 5:n tiloihin Ouluun.

Nivel on näyttelyn nimi ja teema. Toinen näyttelyä innoittanut asia on Heikuran työtila entisessä SOK:n myllyssä. Toppilasta näyttelyyn on päätynyt ideoiden lisäksi rakennuksesta löytyneitä esineitä ja jauhoa.

Ajatusrakoja nivelkolossa -niminen teos on syntynyt jauhokuljettimen hihnasta ja siihen liittyvistä jauhokauhoista, jotka on koottu kerälle yhteen nurkkaan pahvin päälle.

Heikuran työhuone on korkealla myllyn neljännessä kerroksessa. Sieltä hän katsonut, kun siiloista lasketaan viljaa autoihin.

Näky on tuottanut näyttelyyn teoksen, jossa nivelenosin toisiinsa liittyviin pieniin vaunuihin on kasattu läjät jauhoja. Vanerivaunujen kylkiä koristavat tehdasetiketit, joissa lukee Export, Mämmijauhoa ja Åland.

Heikuran näyttely ei esittele tavanomaisinta kuvataidetta. Myös ripustuksellisesti kokonaisuus on poikkeava. Näyttelyssä tulee epävalmiin tuntu, kuin esineet olisi vain tuotu tilaan ja jätetty niille sijoilleen.

Teokset haittaavat galleriassa liikkumista. Varsinkin oviaukon kohdalla saa askeliaan sovittaa niveltyvän vanerinauhan lomaan. Jos teokset olisivat herkemmästä materiaalista, olisi kyltti ”älä astu taiteen päälle” tarpeen.

Ripustuksellisena ratkaisuna tilassa liikkumisen vaikeuttaminen on yllättäen aika virkistävää. Yksittäisistä teoksista hauskin on nurkassaan vähän huomaamaton Tarkkailija, kivestä tehty nivelinen nukke.

Näyttely pistää mietteliääksi. Keskeneräisyyden tuntu ripustuksessa ja töissä voi sinänsä olla harkittuakin, mutta se ei vielä sitä perustele.

Heikuran mahdollisesti hyvinkin voimakkaat tuntemukset työtilastaan eivät kovin helposti välity galleriaan. Valokuvat sieltä olisivat voineet auttaa asiassa, joskin ne taitaisivat sotia näyttelyn epäkuvallista olemusta vastaan.

Kokonaisuuteen liittyvä toisto ja yksinkertaisuus pistävät pohtimaan, josko kaikki olisi vähän vähän. Nivel-teema tuntuu kuitenkin kehityskelpoiselta. Siinä tuntuisi olevan varoja, josta varmasti irtoaa enemmänkin.

Timo Jokelainen

pekka ala-aho

Artikkelin lähde Kaleva