Hämmentävä kelkan käännös

Oulun kaupunginvaltuuston päätös palauttaa Reinilän talon hankinta kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi on iso yllätys. Se on myös osoitus huonosta hallintomenettelystä. Kaiken piti olla selvää, mutta valtuusto iski yhtäkkiä hanskat tiskiin: kauppoja talosta ei tulekaan sovittuun hintaan.

Asia palautui kaupungihallitukselle äänin 37-21 Teemu Vasankarin esityksestä. Kokoomusvaltuutetun mielestä Reinilän talolle pitäisi löytää yksityinen ostaja. Vasankari perusteli kantaansa myös sillä, että talolle olisi keksittävä järkevää käyttöä ennen kuin kauppoihin ryhdytään.

Tuntuu perin oudolta, että kaupunki toimisi ikään kuin välittäjänä yksityisen ostajan ja Reinilän perikunnan välillä. Herää epäily, onko Oulu koskaan aikonutkaan Reinilän kiinteistöä itselleen hankkia tosissaan. Joku palikka ei osunut kohdalleen.

Oulu sai jo viime syksynä konsulttiselvityksen Reinilän talon käytöstä. Siinä Reinilälle esitettiin kolme eri vaihtoehtoa. Ensimmäisen mukaan Reinilä säilytettäisiin virkamieskotimuseona, koska se on Oulun viimeinen säilynyt porvariskartano. Toisessa vaihtoehdossa päärakennuksessa olisi juhlahuoneisto, jota hiukan entisöitäisiin. Samalla piharakennusta kunnostettaisiin osittain ja siitä kunnostettaisiin muutamia huoneita vierashuoneiksi. Tässä vaihtoehdossa pihan perälle rakennettaisiin kaksikerroksinen puurakennus, johon tulisi vierashuoneita samoin kuin väliosaan niin sanotulle pikkupuolelle.

Kolmas vaihtoehto oli kakkosen kaltainen, mutta piharakennus purettaisiin ja sen tilalle rakennettaisiin vastaavankokoinen talo vierashuoneita varten. Kantaa ei otettu siihen, kenen käyttöön rakennus tulisi.

Reinilän talon puolesta on noussut kansanliike, joka on vaatinut toimia kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen säilyttämiseksi. Se ei ole mikään ihme, koska talo on mainittu Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet -nimisessä julkaisussa rakennustaiteellisen arvonsa ja miljööarvonsa vuoksi. Piharakennuksineen Reinilän talolla on myös huomattavaa maakunnallista ja kulttuurihistoriallista arvoa. Kaikista muista Oulun arvokiinteistöistä on piharakennukset hävitetty.

Tuntuu hullulta, että virkamiehet ryhtyvät uudelleen valmistelemaan kerran valmisteltua asiaa. Miksi käyttötarkoitusta ei pohdittu loppuun saakka heti alun pitäen? Vai pohdittiinko? Mikä meni pieleen? Johdettiinko talon ostoa esittänyttä kaupunginhallitusta harhaan? Miksi valtuusto ei tehnyt kantaansa aiemmin tiettäväksi?

Kiirettä pitää myös sen takia, että Reinilän talo kaipaa pikaista kunnostamista. Kaupunginvaltuutetut sanovat, ettei kyse ole kulttuurivihamielisyydestä, eikä tavoitteena ole antaa Reinilän talon rapistua. Se on hyvä, koska menestyvän teknologiakaupungin ilmeeseen kuuluvat myös perinne ja kulttuuri. Arvorakennusten purku tai lahottaminen saattaisi aiheuttaa kaupungin maineeseen ikävän tahran.

Artikkelin lähde Kaleva