Kouluille kookkaat suojatilat

Oulun lääninhallitus on joutunut kohtuullistamaan väestönsuojien mitoitusta

Timo Myllykoski

OULU Koulujen ja hoitolaitosten väestönsuojien nykyinen mitoitustapa aiheuttaa päänvaivaa arkkitehdeille. Vuonna 1999 uudistettu pelastustoimiasetus edellyttää kouluilta, hoitolaitoksilta sekä teollisuus- ja tuotantorakennuksilta väestönsuojan, jossa on suojatilaa vähintään 0,75 neliömetriä henkilöä kohti.

Asetuksen laatijat eivät ole miettineet asiaa loppuun saakka, kritisoi oululainen arkkitehti Markku Mikkonen Mikkonen-Arkkitehdit Oy:stä. Hän kysyy kuka kohtuuttoman suuret väestönsuojatilat maksaa ja mihin niitä rauhan aikana käytetään.

Esimerkiksi 600 oppilaan koulu, jossa on sata työntekijää, vaatii 525 neliömetriä väestönsuojaa. Koska suojatila saa olla enintään 180 neliömetriä, täytyisi koululle rakentaa kolme erillistä väestönsuojaa, joihin kuhunkin voisi tehdä yhden pienen ikkunan.

”Vaatii arkkitehdiltä mielikuvitusta keksiä mitä niihin väestönsuojatiloihin sijoitetaan. Koulut ottaisivat tietysti mieluusti paljon varastotilaa, mutta rakentamiseen saa valtionosuutta vain, jos tilat tulevat koulun tarkoituksen mukaiseen käyttöön”, Mikkonen toteaa.

Hänen mielestään satojen neliömetrien väestönsuojatiloihin on pakko sijoittaa normaaleja koulutiloja. Ongelmana on kuitenkin se, että väestönsuojan raakabetonipintoja ei saa pinnoittaa muuten kuin maalaamalla, ja tilat on pystyttävä tyhjentämään väestönsuojakäyttöön 24 tunnissa.

”Luokkahuoneena se olisi tietysti hyvä, koska pulpetit kantaa nopeasti ulos. Toinen asia on sitten se, onko betonipunkkerissa opiskelu vuodesta toiseen lapsille oikea ympäristö.”

Lisäkustannukset eivät saa paisua

Lääninhallituksella on mahdollisuus myöntää vapautus laissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta. Oulun läänissä tuorein tapaus on Pattasten koulu Pattijoella. Markku Mikkosen mukaan lääninhallitus on hyväksynyt Pattasten koulun väestönsuojan koon puolittamisen runsaasta 500 neliöstä alle 300 neliöön.

Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila lääninhallituksesta myöntää väestönsuojan mitoitusongelman korostuvan Pattijoen kaltaisessa tapauksessa, jossa vanhaa koulua laajennetaan.

”Sellaisissa tapauksissa tulee ilman muuta kohtuullistamispykälä kyseeseen. Eihän ihan mahdottomia voi rakentaa”, hän sanoo.

Muuten Kurttila ei näe asiassa ongelmaa. Hänen mielestään ainoastaan arkkitehdin ammattitaito asettaa rajat väestönsuojatilojen toteuttamiselle ja käytölle rauhan aikana.

”Arkkitehdeille on jäänyt suuri vastuu siitä, miten suojat pystytään hyödyntämään huonetilaohjelmiin. Suojat on mahdollista arkkitehdin taidoilla suunnitella niin, ettei lisäkustannuksista tule välttämättä kovin suuria.”

Väestönsuojan rakentamiskustannukset on yksi peruste kohtuullistaa tilan kokoa. Kurttilan mukaan lisäkustannukset eivät saa ylittää kuutta prosenttia rakennuksen kokonaiskustannuksista.

Lakimuutos poisti epäkohdan

Lakimuutos tehtiin kahdeksan vuoden kokemuksella edellisestä laista. Pentti Kurttilan mukaan edeltävä laki oli johtanut oppilaitokset, hoitolaitokset ja tuotantorakennukset epäarvoiseen tilanteeseen, kun väestönsuojat mitoitettiin rakennuksen kerrosalan perusteella.

Varsinkin kouluissa ja hoitolaitoksissa väestönsuojan henkilömäärämitoitus on huomattavasti suurempi kuin neliömäärämitoitus vaati. Aikaisemman lain mukaan rakennetuissa suojissa tuli eteen se tilanne, että suojaa tarvittaessa jouduttaisiin valitsemaan ketkä sisään otetaan, koska kaikille rakennuksessa oleville ei ole tilaa.

Pelastusylitarkastajan mukaan väestönsuojan hyötykäytölle on olemassa yksi ainoa rajoite; päätearkistoa ei saa väestönsuojaan sijoittaa.

”Niihin on rakennettu sosiaalitiloja, saunoja ja esimerkiksi kunnanvaltuuston kokoussali, kuten Haukiputaalla tehtiin”, kertoo Kurttila.

Artikkelin lähde Kaleva