Vaskien vyörytystä

Konsertti

Pajaarien tulo. Pohjanmaan sotilassoittokunta ja Pohjan sotilassoittokunta Kapellimestareina Kari Westman ja Hannu Haahkala, solisteina Petri Oittinen, klarinetti sekä trumpetistit Jyrki Kuusirati, Sari Pietikäinen ja Kaj Skrabb. Madetojan salissa tiistaina 20.4.

Frigyes Hidas (s. 1928) on oululaisyleisölle ennestään tuttu säveltäjä Requiemistaan, joka esitettiin täällä viime syksynä, silloinkin asialla Pohjan sotilassoittokunta.

Nyt kuultu Hidaksen Klarinettikonsertto on nykymusiikiksi varsin perinteisissä ja sovinnaisissa tunnelmissa liikkuvaa, yleisölle äärimmäisen helposti sulatettavaa tekstiä.

Duuriasteikkojuoksutuksia ruusunpunaisella pumpulipedillä ja hiukan venyttelyä ja tunnelmointia hitaassa osassa, minkä jälkeen palataan Lassie-elokuvamaiseen romanttis-positivistiseen loilotteluun kvinttiympyrän puitteissa.

Makuasioita kaikki tyynni, mutta liika on liikaa; pelkkään hyvään ja kauniiseen kyllästyy yllättävän nopeasti, ellei mukana ole särmän hiventäkään.

Petri Oittinen oli valmistanut soolonsa huolella, eikä yhteistyö Kari Westmanin johtaman tuplasoittokunnan kanssa sujunut lainkaan hassummin.

Etenkin toisen osan vuoropuheluissa solistin, englannintorven ja oboen välillä oli aistittavissa jopa kamarimusiikillista hienostuneisuutta, mikä puhallinorkesterikonserteissa on kautta aikojen ollut harvinaista.

Vaikka Armas Järnefeltin Korsholmaa juonnossa puhallinmusiikiksi väitettiin, on kappale alun perin sinfoniaorkesterille sävelletty sinfoninen runo, mutta puhallinorkesteriversionkin historia ulottuu viime vuosisadan alkupuoliskolle saakka.

Soittajille ja kapellimestarille teos ei ole helpoimmasta päästä, mutta musiikki on väkevää ja sisällöllisesti rikasta. Monet stemmoista ovat itsenäisiä ja solistisia, ja nytkin oli ilo kuulla paljon mainioita yksilösuorituksia. Kokonaisuus jäi kuitenkin valitettavan tasapaksuksi; tekemisessä oli varmistelun makua ja hiljaisemmat nyanssit loistivat poissaolollaan.

Kaikkihan tietävät marssien olevan sotilasmusiikin perusta, mutta myös pelimannimusiikki tuntuu sopivan sotilasmuusikoille mainiosti.

Teuvo Laineen Pohjalainen sarja soi Konsta Jylhän ja kumppaneiden parhaiden perinteiden mukaisessa hengessä raikkaasti ja alkuvoimaisesti.

Toinen soolokappale, Leroy Andersonin viihteellinen Bugler's Holiday (trumpetistin vapaapäivä), osoitti trumpettitrion jäsenten Jyrki Kuusiratin, Sari Pietikäisen ja Kaj Skrabbin kielellisen motoriikan toimivan notkeasti.

Vanhan toistoa tai ei, mutta harvassa ovat soittokunnat, jotka soittavat oikeasti hiljaa ja riittävän hyvin artikuloiden. Etenkin tuuba- ja baritonisektioissa on selkeys ensiarvoisen tärkeää, eikä sen merkitystä voi koskaan kylliksi korostaa.

Nyt oli soitossa havaittavissa kaksijakoisuutta: välillä sointi oli mehevää ja erottelevaa, kun taas toisin paikoin tuutattiin niin lujaa kuin torvista lähti, mikä myös kuului äänen laadussa.

Kokonaisuutena sointitasapaino oli sangen vaskivoittoinen, ja ainakin klarinettisektion olisi suonut olevan huomattavasti suurempi. Klarinetistit tekivät parhaansa, mutta jäivät isommissa vyörytyksissä auttamatta alakynteen.

ELMO NISKASAARI

Artikkelin lähde Kaleva