Notkea ja villi robinsonadi

Nukke- ja liiketeatteria

Nukketeatteri Akseli Klonk: The Robinson Crusoe eli henkilö saaressa. Daniel Defoen kirjasta muokannut ja ohjannut Janne Kuustie. Nuket Virpi Tanskanen. Lavastus Sampsa Soukainen. Musiikki The Robinson Crusoe Band: Tommi Saha, Ilkka Huhta, Arto Koivuniemi, Kimmo Korkala. Rooleissa Henna Huhta ja Tuomas Kumpulainen. Ikäsuositus yli 8-vuotiaille. Ensiesitys 17.4. Nuku-keskuksen pieni sali, Oulu.

Robinson Crusoen seikkailu on selvästi inspiroinut koko Akseli Klonkin tiimiä. Klonkilainen ilmaisu ja osaaminen aivan kukoistaa valkoisen miehen jalanjäljen muotoisella autiolla Tyynenmeren saarella.

Paitsi Robinsonin tarinan käsittely myös esittämisen muoto on löytänyt uutta sisältöä tanssijayhteistyön myötä: rytmitys on parempi, visuaalinen ulkoasu ja teatraalinen toiminta hyvässä synkassa.

Sovittaja ja ohjaaja Janne Kuustie havaitsi itsekin, että tanssijan mukaan tulo pakotti ajattelemaan asioita uudestaan ja rikkomaan omia kaavoittumia.

Tanssin liikunnallinen laajuus kasvattaa nukketeatteria räväkästi esineteatterin ja liiketeatterin suuntaan kehittäneen ryhmän repertoaaria ja avaa uusia ulottuvuuksia.

JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen kanssa keksityn yhteistyön konkretisoituma, tanssija Henna Holma on kiinnostunut luomaan liikemateriaalia improvisaation pohjalta.

Sitä kautta on löytynyt koreografoituja kohtauksia, joissa liikkujat ilmaisevat tapahtuman juonellisia liikkeitä. Näyttelijä Tuomas Kumpulainen venyy liikeilmaisussaan kohti Holman mittoja ja kasvattaa ilmaisullisia kykyjään.

Klonkin The Robinson Crusoe on kekseliäs robinsonadi. Kuten näkyy, asumattomalle valtameren saarelle sijoittuvaa selviytymistarinaa tarkoittava sana on napattu saralla esikuvallisesta Daniel Defoen Robinson Crusoesta.

Nukketeatterin keinot sopivat tähän kirjailijan aikoinaan varastamaan tosipohjaiseen tarinaan. Ne tekevät siitä vielä villimmän ja mielikuvitusrikkaamman löytöretken.

Nukketeatterissa kannibaalit voivat olla marakasseja ja heidän uhrinsa lojua hengettömänä alumiinikattilassa. Nukketeatterin mahdottomien mahdollisuuksien vuoksi myös espanjalainen runoilija Federico García Lorca hyödynsi sitä teatterille kirjoittaessaan.

Nukentekijä Virpi Tanskanen irrottelee The Robinsonissa muutenkin. Robinsonista hän on muokannut karkeapiirteisen puukasvon, jonka vartalo on kuin säleistä tehty tynnyri. Tällainen mies kelluu Juan Fernándezin saarelle ihan itsestään kuin korkki.

Tanskasesta on Klonkin matkassa kehittynyt omaperäinen ja oivaltava nukentekijä. Hänen nukeissaan on persoonallista näköä ja uskallusta. Virpi Tanskanen ei näpertele ja harrastele vaan työskentelee vahvalla otteella ja vähemmän tätimäisillä työkaluilla.

Klonkilla on ryhmän tunnistettavaa tyyliä tekevä ja uusintava nimikkonukentekijä, josta kannattaa pitää tiukasti kiinni.

Robinson Crusoen satoja vuosia vanhaa tarinaa (Defoen Robinson Crusoe ilmestyi 1719) kannattelee ja tunnelmaa rakentaa nelimiehinen merirosvobändi, jolla on näyttämöllä kolmepurjeinen orkesterilaiva.

Partaiset, purjelaivakauden fantasia-asuihin sonnustautuneet ja vähän rajun näköiset soittajamiehet tuovat uskottavuutta alunperin skotlantilaisen merimiehen Alexander Selkirkin seikkailuihin.

Selkirk seilasi samoilla vesillä kuin hollantilainen Roggeveen seuralaisineen vähän myöhemmin. Roggeveen päätyi enemmän länteen ja ”löysi” pääsiäisenä 1722 Pääsiäissaaren.

Pääsiäissaarelaisiin ihmisiin verrattuna, joista monet olivat näiden eurooppalaisten löytöretkeilijöiden mukaan ”aivan valkoisia”, nukketeatterin Perjantai on liian afrikkalainen.

Oulun seudun luonnonvaraoppilaitoksessa lavasteassistentiksi opiskelevan lavastajan Sampsa Soukaisen orkesterilaiva on mainiosti tarinan kanssa samassa kurssissa. Laivan purjeissa piilee varjoteatterin mahdollisuuksia.

Bassokitaroiden ohella orkesterin soittimina käyttämät ja laivan köysistöön kiinnitetyt padat, kattilat ja punajuuripurkit ovat maailman meriä purjehtivien laivojen tarvekaluja ja vaikkakin osin 1700-luvun alulle epäajanmukaisia niin luontevia musikaaliselle Tyynenmeren saaristoseudulle.

Orkesteri tuo huumoria taiteelliseen seikkailuun. Se näytti kelpaavan ensiesityksen yleisönä olleelle Pudasjärven Kipinän koulun koko väelle eskareista kuudesluokkalaisiin ja opettajiin.

Valkoinen mies alkaa autiolla saarella organisoida omaansa ja myöhemmin myös toisen ihmisen elämää.

Robinson laatii selviytymisstrategian, puolustautumissuunnitelman, tekee työkaluja ja muita hyötytarvikkeita, viljelee viljaa ja kerää karjaa.

Kaiken lisäksi hän mittaa aikaa ja pitää päiväkirjaa.

Saarta hän pitää omanaan ja alkuasukkaita ihmissyöjinä - mikä pitikin pitkäkorvien ja lyhytkorvien aikakaudella paikkansa ainakin Pääsiäissaarella.

Vaikka liikutaankin lähellä kantaaottavuutta, ei nukketeatteri kuitenkaan sotke sormiaan kolonialismiin ja rotuerotteluun.

Robinson Crusoe on klonkilaisessa versiossa edelleen kekseliäisyyden ja selviytymisen ehdoton mestari.

Tanssin myötä erakkomiehen tarinaan on tosin saatu uusia sisäisiä tasoja. Toivottavasti Klonk ja Jojo ovat jatkossakin avoimia hedelmälliselle yhteistyölle niin kuin nyt vakuuttavat.

EEVA KAUPPINEN

jarmo kontiainen

Keitä pyöreään pöytään kannattaa pyytää?

Eeva Kauppinen

OULU Kulttuuriministeri Suvi Lindén esittää perustettavaksi taiteen ja elinkeinoelämän pyöreän pöydän tapaamisia. Kulttuurin ja elinkeinoelämän ihmisten mahdollinen Arts ja Business -yhteistyöjärjestö voisi esimerkiksi välittää eurooppalaisia kokemuksia sponsoroinnin mahdollisuuksista ja muodoista.

Nukketeatteri Akseli Klonk on kuukauden päivät etsinyt aktiivisesti sponsoreita ja kontakteja oululaisiin yrityksiin. Pyöreään pöytään ei ole vielä päästy, vasta puhelin- ja sähköpostiyhteyksiin.

”Lastenkulttuurin tukeminen ei kiinnosta. Yritykset haluavat tukea sosiaali- ja terveyspuolen hankkeita, Sepeä ja huumeiden vastaista toimintaa”, kertoo JoJo - Oulun Tanssin Keskuksesta Akseli Klonkin tuottajaksi maaliskuun alussa siirtynyt Anneli Leikas.

Leikas on ollut kontaktissa noin 20 oululaisyritykseen. Toimitusjohtajataso ainakin tuntuu suhtautuvan lastenkulttuurin sponsorointiin penseästi.

”Ehkä ei kannatakaan lähteä liikkeelle sieltä vaan esimerkiksi yritysten vapaa-ajan toiminnoista vastaavista ihmisistä”, Leikas on jo oppinut.

Toimitusjohtajatasolla olisi kyllä enemmän päätösvaltaa. Mutta ehkä tuttavuutta pitää viritellä pitemmän kaavan mukaan eli tutustuttaa yritysten henkilökunta ja mahdollisesti ne johtajatkin tuotteen sisältöön.

Yrityksille rakennetussa sponsorointipaketissa tarjottiin kolmea vapaavalintaista esitystä esimerkiksi henkilökunnalle tai liikekumppaneille näytettäväksi, yrityksen logoa mukaan teatterin julisteisiin ja käsiohjelmiin. Lastenoikeuksien päivänä sponsorin logo olisi vielä näkynyt lehti-ilmoituksessa.

Mutta ei kelvannut. Kannattaa siis miettiä, keitä pyöreän pöydän tapaamisiin kannattaa pyytää. Maksettuihin mainoksiin esitysten sisällä eli product placementiin Klonk ei haluaisi turvautua.

jarmo kontiainen

Artikkelin lähde Kaleva