Sahara on JoJon mittavin yhteispeli

Sirpa Heikkinen

OULU Sahara tanssii, kun helsinkiläinen Nomadi-tuotanto päävetäjänä saattaa Oulussa ensi-iltaan kuluvan kuun 25. päivänä tuon afrikkalaisen aavikon nimisen teoksen.

Mutta tuleva tanssiva Sahara ei ole reaali-erämaa. Teoksella ei siis ole maantieteellisiä, poliittisia, historiallisia sidoksia Afrikkaan, vaan Sahara on ymmärrettävä ennen muuta käsitteenä, sanovat tekijät.

Yhtä kaikki, tuotantoa varten videokuvaukset on tehty Tunisiassa. Ja sen lisäksi teoksen ennakkomainontamateriaalista löytyy Afrikka 2002:n tunnus. Tänään torstainahan pääkaupungissa käynnistyy nelipäiväisenä kyseisen kampanjan päätapahtuma Ihminen ja kehitys.

Sadantuhannen euron tuntumassa liikkuvia tuotantokustannuksia ovat jakamassa omalla viipaleellaan JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen lisäksi Gdanski Teatr Tanca, Mediakeskus Lume, Zodiak - Uuden Tanssin Keskus, niin ikään Helsingin Juhlaviikot.

Oulun neljän esityksen jälkeen Sahara on aikeissa herätä eloon Puolassa. Saa nähdä tapahtuuko se jo nyt vuonna 2002 Bytomin kansainvälisellä festivaalilla kesäkuussa ja niin ikään Varsovassa, vaiko vasta vuotta myöhemmin. Juhlaviikot levittävät puolestaan sanaa Helsingissä loppukesästä tapahtuvista vajaasta kymmenestä esityksestä.

Kova tekijätiimi

”En ole mitään teosta valmistellut näin pitkään. Yli kaksi vuotta. Ja mistä Sahara taas tuli, niin varmaankin lapsuudesta sarjakuvalehtien seikkailuista, myöhemmin Pikku Prinssistä”, ja ympärilleen kokoamastaan tiimistä koreografi, pyhäjärveläislähtöinen Alpo Aaltokoski puhuu näin:

”Kun tekee uutta, asettuu tietoisesti alttiiksi tietämättömyydelle ja epävarmuudelle. Silloin on hyvä, että muilla työryhmän jäsenillä on kykyä sietää epävarmuutta, hakemista ja etsimistä. Olen tehnyt valaistussuunnittelija Tarja Ervastin ja pukusuunnittelija Marja Uusitalon kanssa aiemminkin töitä. Meillä on luottamus, myös kommunikaatio helpompaa. Sama koskee koko työryhmää, tanssijoita. Halusin tähän teokseen kypsiä taiteilijoita.”

”Liikkuvan kuvan, videon käyttö sai alkunsa edellisestä JoJossa niin ikään ensi-iltansa saaneesta Lupauksista.” Videototeutuksesta vastasivat tuolloinkin Oulussa koulutuksensa saaneet Tapani Launonen ja J.P. Passi. Äänisuunnittelusta vastaa Mikko Hynninen.

Oululaisesta näkövinkkelistä Saharassa toteutuu nyt ensimmäistä kertaa myös JoJon ja Gdanski Teatr Tancan yhteinen tanssi yhteisessä teoksessa, kun lavalla on Melissa Monterosin ja Wojciech Mochniejin ohella JoJon taiteellisen johtajuuden kesällä jättävä Pirjo Yli-Maunula.

Heidän lisäkseen tanssijistoon kuuluu suomussalmelaislähtöinen Reijo Kela, joka ei ole sitten 1970-luvun lopun Raatikon tanssinutkaan kenenkään muun kuin oman pillinsä mukaan. Niin ikään mukana on kaksi maamme eturivin freelancernimeä Torniosta lähtöisin oleva Raisa Punkki ja Katri Soini.

”Saharan henkisessä ilmapiirissä on tärkeintä kaipuu ja käsittämätön suuruus. Valaistuksella pyritään tuomaan esille ulottuvuuksia, äärimmäistä karuutta ja laajuutta. Tässä tapauksessa valo on alisteinen videoprojisointimaailmalle. Projisoinnille on haluttu etsiä hiukan abstraktimpi muoto.” Ei siis illuusio-Saharaa, korostaa Tarja Ervastikin.

Marja Uusitalo puolestaan lisää: ”Työajatuksena on ollut - semmoinen mikä saa tulla katsojallekin mieleen - että mukana on ihmisiä enemmän kuin tanssijoita. Ihmisten virtaa.” Dyynin alta löytyviä tämän päivän ihmisiä.

Jukka Leinonen

Artikkelin lähde Kaleva