Yleisömikroja ei vielä riittävästi Oulun kirjastoissa

Lassi Karppinen

OULU Kirjastoissa olevien internet-yhteyksisten tietokoneiden käyttöaste on sata prosenttia, kertoo Oulun kaupungin kirjaston tietokonevastaava Maija Saraste.

”Niitä pääsee käyttämään varauksella eripituisiksi ajoiksi.”

Oulun kirjastoissa nettikoneiden yhteismäärä on noin 25. Määrä ei Sarasteen mukaan vastaa koneiden kysyntää, vaan laitteille löytyisi käyttäjiä moninkertaisesti.

Saraste muistuttaa, että kirjastoissa on myös mikroja, joita käytetään muuhun kuin verkkosurfaukseen.

”Erikseen on tekstinkäsittely- ja hyötykäyttömikroja ja sellaisia päätteitä, joilla voi selata kirjaston tietokantoja.”

Kirjastoille asetettu tavoite on yksi nettikone tuhatta asukasta kohti. Oulussa tavoitteena on kolmen vuoden kuluessa päästä kyseiseen määrään siten, että lukuun lasketaan kaikki asiakkaiden käytössä olevat tietokoneet.

Jokaisessa Oulun lähikirjastossa on tällä hetkellä käytössä ainakin yksi verkkoon kytketty tietokone ja asiakaspääte, josta pääsee käsiksi tietokantoihin.

”Mikrojen kysyntä on kova. Joissakin lähikirjastoissa nuoret ovat suurin käyttäjäryhmä, ja aikuiset jäävät vähän syrjään.”

Pääkirjaston asiakaspäätteiden käyttäjäkunta on kirjavampi, ja esimerkiksi ulkomaalaiset käyttävät nettikoneita yhteydenpitoon sähköpostitse.

Pienemmissä kunnissa koneet ovat harvinaisempia ylellisyyksiä kuin Oulussa. Kiimingin Alakylän kirjastoon saatiin nettikone vasta Oulun Osuuspankin lahjoituksena.

Kiimingin kirjastotoimen johtaja Arja Soini toivoo mikron vilkastuttavan myös toimipisteen kirjalainausta.

”Alakylässä on paljon lapsia ja nuoria, joten tietokoneelle löytyy käyttäjiä.”

Oulun Osuuspankki on lahjoittanut yhden koneen jokaiseen toimialueensa kolmeentoista kuntaan.

Maija Saraste huomauttaa, että pelkät tietokoneiden hinnat eivät estä kirjastojen mikrohankintoja, vaan ostettaessa on muistettava kerrannaiskulut. Yhtä konetta varten tarvitaan tilat, kalusteet ja yhteydet. Kuluja koituu myös ylläpidosta, lisenssimaksuista ja henkilökunnasta. Kirjastot joutuvat lisäksi huolehtimaan ”vanhoista” tehtävistään, kuten kirjahankinnoista.

Kätevää käyttää kirjastossa

Liisa Lehto-Peippo

ALAVIESKA Maarit Välkky asettuu tottuneesti tietokoneen ääreen Alavieskan uudessa kirjastossa, käy tarkistamassa kirjastovirkailijalta sanasanan ja alkaa töihin. Hän käyttää töidensä lomassa tällä kertaa aineistonhakukonetta ja etsii sieltä kirjoja, joita hänen työpaikkansa Alavieskan toimintakeskuksen väki toivoo.

Hän käyttää kirjaston tietokonetta, koska hänellä itsellään ei ole konetta. ”Kätevää. Kun kaikilla ei ole mahdollisuus hankkia omaa konetta, sellaista voi käyttää kirjastossa”, hän sanoo. Välistä hän hakee koneen avulla tietoa ja välistä surffailee huvikseen netissä.

Vanhan kirjaston yhden ainoan tietokoneen asemesta alavieskalaisten käytössä uudessa kirjastossa on viisi tietokonetta, joista neljässä on internetyhteys. Uudenuutukaisia, nopeita koneita on väljän kirjaston kaikilla osastoilla, aikuisille, nuorille ja lapsille omansa.

Entisen kirjaston tilat olivat ahtaat. Tietokone oli sijoitettuna kahden kirjahyllyn väliin, jolloin tietokoneen käyttäjä häiriintyi, kun laina-asiakas tuli hyllyille kirjoja kurkistelemaan.

Kirjastovirkailija Hilkka Järvenpää kertoo koneiden olevan ahkerassa käytössä. Väliin jää kuitenkin aikaa, jolloin niiden ääressä ei istu ketään.

Nuoret käyttävät kirjaston tietokonetta innokkaimmin. He tarvitsevat konetta sähköpostiin ja vierailevat chat-linjoilla. Tietoa he hakevat vähemmän. Aikuiset hakevat Hilkka Järvenpään mukaan tietoa ja käyttävät konetta tekstinkäsittelyyn. Vähemmän he käyttävät konetta pankkipalveluihin.

Vähimmällä käytöllä on toistaiseksi ollut lasten kone. He käyvät pelaamassa, ja sitä varten kirjastoon on hankittu omia pelejä.

Jokaiselle koneelle on varauslomakkeensa. Ne ovat Hilkka Järvenpään mielestä tarpeen, jotta vuoroaan ei tarvitse odottaa turhaan tai liian kauan. Aikoja annetaan samalle päivälle. ”Koululaiset tulevat koulun päätyttyä kyselemään onko vapaita aikoja. Aikuiset varaavat aikansa puhelimitse.”

Maarit Välkylle oli tuttu jo vanhan kirjaston tietokone. ”Vaikka ainoan tietokoneen äärelle oli tungosta, satuin saamaan sen käyttööni silloin kun sitä tarvitsin.”

Hän on suorittanut tietotekniikan ajokortin puolivuotisella kurssilla. ”Tuntuu kuitenkin, että pitäisi saada vielä enemmän tietoa mitä pitäisi tehdä esimerkiksi silloin, kun kone jumittuu”, hän toteaa.

Liisa Lehto-Peippo

Artikkelin lähde Kaleva