Rajatapauksia ja poikkeusihmisiä

Harrastajateatteria

Nivalan Nuorisoseura: Pullonpohja. Kirjoittanut Walentin Chorell. Suomennos Alpo Routasuo. Sovitus ja ohjaus Kari Krapu sekä Rosa Liksomin monologit Kuudennen polven lahtari, Marabou, Painonvartija ja Mie tapoin sen. Lavastus ryhmä. Puvustus Päivi Tirkkonen. Tekniikka Risto Tirkkonen. Rooleissa: Tiina Nyrhinen, Heidi Kumpumäki, Kati Vierimaa, Kari Krapu. Monologit: Eija Kaarlela, Kirsi-Maria Saviluoto, Kati Vierimaa.

Nivalan Nuorisoseuran näyttämön ovat valloittaneet energiset nuoret naiset. Halu kokeilla uutta ja perinteisestä poikkeavaa on tuottanut nähtäväksi ja eritoten kuultavaksi mainioita herkkupaloja.

Rosa Liksomin tekstit ovat suosittuja esitettäviä niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Vaistonvaraisesti ja poikkeavasti käyttäytyvien henkilöiden kautta arkea peilaava Liksom osuu teksteissään asian ytimeen.

Walentin Chorell oli aikansa Liksom. Suomenruotsalainen kirjailija oli tuottelias. Hän aloitti runoilijana, mutta siirtyi radiokuunnelmien ja näytelmätekstien sekä pienoisromaanien kirjoittajaksi.

Chorell kuvaa myös rajatapauksia, psykologisesti tai sosiaalisesti poikkeavia ihmisiä. Chorell tutkii henkilöitään kliinisen kirkkaan valon alla ja lopputulos hätkähdyttää hereille.

Vaikka teokset on kirjoitettu 1900-luvun puolivälin kahta puolta, ne ovat edelleen ajankohtaisia. Kari Krapu on sovittaessaan Pullonpohjan vain päivittänyt tekstin puvustamisen helpottamiseksi.

Pullonpohja on kirjoitettu radiokuunnelmaksi, eikä sitä ole näytelmänä esitetty kuin ihan satunnaisesti. Kuunnelmana se oli niin suosittu, että Yleisradio esitti sitä toivottuna uusintana niin suomeksi kuin ruotsiksi.

Pultsariksi sortunut Pullonpohja tuskin muistaa omaa nimeään, vaan tekee pullojen lajittelijana juomapalkalla pitkää päivää ja asustaa ”Työpaikallaan”. Johtajan lisäksi vain yövartija tietään Pullonpohjan olemassaolosta.

Eräänä päivänä vierailulle saapuu kuitenkin salaperäinen Rouva Herbertson ja saa Pullonpohjan elämän sekaisin. Muistumat nuoruudesta palaavat mieleen, mutta vain unessaan Pullonpohja uskaltautuu katsomaan riittävän kauas.

Lasten huostaanotot ovat tätä päivää. Nykyisin lasten oikeudet tuntea biologiset vanhempansa on ehkä paremmin turvattu, mutta muuten mikään ei ole puolessa vuosisadassa muuttunut. Chorell teksteineen saattoi järkyttää aikalaisiaan, koska pystyy siihen vieläkin.

Teksti ei tarjoa visuaalista katsottavaa, joten tekstille ja pääosan esittäjälle jää vastuu jännitteen kantamisesta. Nuoret näyttelijät selviävät haasteesta kiitettävästi.

Tiina Nyrhinen muuntuu sujuvasti ikäistään neljäkymmentä vuotta vanhemmaksi, rappiolla eläväksi eukkopahaksi, jolla on karkea kieli ja käytös.

Ohjaaja Kari Krapu on löytänyt riittävästi ”kuvakulman” muutoksia näyttämölle ja tila käytetään perinpohjin hyväksi.

Kuunnelman tuntu on jätetty tarkoituksellisesti mukaan. Siitä muistuttaa kohtausten välillä kuuluva gongin kumahdus.

Pelkistä pulloista rakennettu lavastus on hämmentävän yksinkertainen, mutta toimiva.

Seuraavat esitykset ovat äitienpäivän aikaan.

Arja Päivärinta

arja päivärinta

Pulloasiantuntija. Pullonpohja (Tiina Nyrhinen) turvaa ainoaan ystäväänsä Yövartijaan (Heidi Kumpulainen), kun elämän rutiinit järkkyvät.

Artikkelin lähde Kaleva