Raakkujoki on nyt kunnossa

Tuloksia jokihelmisimpukan suojelusta käytetään pitkin Eurooppaa

Aku Ahlholm

TAIVALKOSKI Korvuanjoki virtaa nyt niin hyvin kuin vain tutkijat osaavat uhanalaisen raakun eli jokihelmisimpukan kotijokia kunnostaa. Viisivuotinen kunnostusohjelma päättyy lokakuussa.

Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Ilmari Valovirta toivoo, että hyvin herkän raakku huomioitaisiin koko valuma-alueella. Vesistöön ei saisi johtaa kunnostusojitusten kautta humuspitoista vettä vääristä paikoista.

”Meillä on hankala tilanne esimerkiksi Livojoella. Siellä joki oli saatu kunnostettua, kun alkoivat voimakkaat kunnostusojitukset”, Valovirta kertoi eilen Vääräjärven kämpällä, EU:n vihreänä päivänä.

Elämänsä alkuvaiheessa raakku on uppeluksissa pohjassa, jolloin humuspitoinen vesi vaikeuttaa hapensaantia. Huono vesi tekee simpukan lisääntymiskyvyttömäksi.

Esimerkiksi Ähtävänjoessa 20 000 raakkua laskee vuosittain 500 000 eli yhteensä 10 miljardia toukkaa. Silti raakku ei lisäänny.

Ilmari Valovirta totesikin, että uhattuna on nimenomaan raakun lisääntyminen.

Taivalkosken Korvuanjoen kantakin oli liian harva lisääntyäkseen, mutta suojeluhankkeen aikana pääosa kannasta istutettiin vanhojen metsien suojelualueen sisään, viiden kilometrin mittaiselle jokialueelle.

Siellä raakku saa olla rauhassa valuma-alueen ja jokiuoman käsittelyltä. Lisäksi simpukan toukkia istutettiin taimenten kiduksiin, josta ne vuoden kuluttua irtoavat jokeen. Raakku tarvitsee lisääntyäkseen myös elinvoimaisen lohikalakannan. Yleensä kalojen on myös oltava luontaista kantaa, johon raakku on leimautunut.

Raakkuprojektin toimenpiteiden onnistuminen selviää lopullisesti vuonna 2020, jolloin pienet raakut ovat kasvaneet lisääntymiskykyisiksi. Ne voivat olla elossa vielä sadankin vuoden kuluttua.

”Korvuanjoen entisöinnin tietoja käytetään hyväksi nyt Irlannissa ja Latviassa”, Ilmari Valovirta kertoi.

Tutkijat viisastuivat

Raakun elinympäristöä ei ole entisöity projektin aikana yksin Taivalkoskella vaan myös Pirkanmaalla. Tutkijat ovat viisastuneet paljon näinä vuosina.

Ilmari Valovirran mukaan joen vesimäärä ei olekaan ratkaisevaa vaan virtaus, jonka on pysyttävä sopivana pohjaa myöten. Lisäksi on osattava ajatella isompaa aluetta kuin yhtä koskea.

Jokihelmisimpukan elvyttämiseen ovat osallistuneet innolla Metsäkylän asukkaat. ”Raakku on kylän tärkein vetonaula, siitä on tehty matkamuistokin Metsäkylän savesta”, Aini Vääräniemi kertoi.

Vääräjärvelle on suunnitteilla luontopolku, jonka varrella voi käydä ihastelemassa raakku-näyttelyä Vääräjärven kämpällä. Näyttelyn ovat tehneet Oulun yliopiston opiskelijat Marja-Liisa Timonen ja Anna-Kaisa Mikkonen.

Aku Ahlholm

Jättihelmi päätyi kuninkaalle

TAIVALKOSKI Helmenpyytäjä Konrad Hollo löysi Korvuanjoen raakusta vuonna 1925 yli 10 millimetrin kokoisen helmen, joka painoi noin 37 grammaa. Metsäkylän asukkaat arvailevat yhä, minne päätyi Suomen suurin jokihelmisimpukasta löytynyt helmi.

Hollo myi kauniin hohtavan helmen helsinkiläisrouvalle 18 000 markalla, nykyään sen arvo olisi parikymmenkertainen. Sillä rahalla mies osti talonkin itselleen.

Kyläläiset puhuvat helmen komistavan nyt Ruotsin kuninkaan kruunua. Toiset tiedot kertovat helmen päätyneen kuninkaallisille Englantiin tai Tanskaan.

Metsäkyläläinen Veli Lassila kertoo, kuinka moni kyläläinen sai puolet elannostaan simpukan helmillä viime vuosisadan alussa. Naapurin isäntä osti tuloillaan hevosvältin, karhimen ja ompelukoneen.

Jättihelmi löytyi Lassilan mukaan joko Simpukkalammilta tai Autiosuvannosta, mutta eiväthän helmenpyytäjät koskaan saalispaikoistaan huudelleet. Raakun elinpaikoista eivät varmuuden vuoksi huutele tutkijatkaan.

Tarina helmen vaiheista aina joesta kuninkaallisten luokse elänee vielä pitkään.

Nykyään uhanalainen jokihelmisimpukka kärsi ojitusten ja jokien perkuiden lisäksi juuri helmenpyynnistä, sillä yhden helmen eteen pyytäjät joutuivat nostamaan joskus satoja simpukoita. (AA)

Aku Ahlholm

Artikkelin lähde Kaleva