Surman laivan tarina

Esko Viirret

Tasan 90 vuotta sitten tapahtunutta ”Titanic laivan kamalaa tuhoa” kuvaa vanha arkkiveisu ensimmäisessä säkeistössään seuraavasti:

Surman laiva, kuolon pursi,

Kyyneleitten kylvömies,

Laskettihin lainehille

Mielin ylpein kukaties?

Veisua laulettiin ”Kalliolle, kukkulalle” -laulun nuotilla. Hallussani olevassa Lumijoella vuonna 1914 kirjoitetussa versiossa on 51 säkeistöä.

Iikka Kaakisen vuonna 1936 Kansanrunousarkistoon toimittamasta versiosta puuttuvat veisun keskeiset osat, säkeistöt 14-43. Siinä on vain 21 säkeistöä. Olen toimittanut täydellisen version Kansanrunousarkistoon.

Titanic lähti Englannista Southamptonin satamasta 10.4.1912 kohti New Yorkia mukanaan 2 207 matkustajaa ja henkilökuntaan kuuluvaa, joukossa 63 suomalaista siirtolaista. Paljon ihmisiä on saattamassa uutta, uppoamattomaksi uskottua jättilaivaa.

Ilovirsin, hurraa huudoin

Kansa kaikki tervehti

Ihmisneron tekelettä,

Kummastellen katseli.

Arkkiveisu kuvaa tarkasti matkan vaiheita ja varustamon kunnianhimoista tavoitetta: saavuttaa Atlantin ylityksessä ennätys. Varustamon edustaja J Bruce Ismay oli mukana. Laivan kapteenina oli kokenut merenkävijä, Edward J. Smith.

Kapteen' Smith hän rauhallisna

Ohjas laivaa lastineen.

Kaksituhatt' ihmist' hällä

Vietävä ol' yli veen.

Varustamon edustajalla oli suuret haaveet:

Tirehtööri Ismay istui

Salongissaan miettien:

”Voitto kilpailussa meidän

Olla täytyy, vannon sen.”

Atlantilla liikkuvista jäävuorista sähkötettiin varoituksia laivoille. Titanicin sähköttäjät ovat lopettaneet sähkeiden vastaanoton ja lähettävät vain matkustajien terveisiä mantereelle. Jokin varoitus tuli kuitenkin tietoon:

Hiljentäkää kerran tähden

Lennättimest' huudetaan,

Sähkösanoman, min' saimme

Kertoo: jäit' on irrallaan.

Ismay pakotti kapteeni Smithin ajamaan täyttä vauhtia:

Riensi kapteenin hän luokse

Virkkoi: ”Laske vinhaan vaan,

Ällös pelkää. Ennätystä

Huimast' alas lasketaan.”

Titanicin tähystäjä Frederik Fleet tuijottaa pimeään yöhön. On sunnuntai, 14. huhtikuuta, kello 11.40 illalla. Titanic kiitää yössä 22,5 solmun nopeudella. Fleet näkee jäävuoren edessä. Hän soittaa komentosillalle: jäävuori suoraan edessä! Aikaa väistämiseen ei ole. Titanic törmää jäävuoreen:

Puhkes' kylki jättiläisen,

Jää kuin veitsi viilsi sen,

Kuului jyske, paikat paukkui,

Kuului huudot ihmisten.

Hyteissä ja kannella olevat matkustajat pitävät aluksi tapausta hupaisena ja heittelevät toisiaan kannelle lennähtäneillä jääpalasilla. Pitkä viilto avasi laivan viisi vedenpitävää osastoa ja Titanic oli tuhoon tuomittu. Kapteeni tietää, että pelastusveneisiin mahtuu vain 1 180 Titanicilla olevista yli 2 200 henkilöstä. Kapteeni Smith toimii määrätietoisesti:

Alas venheet, naiset ja lapset

Ensin pelastukohot.

Rauhallisna, mutta joutuin

Miehet renkaat hankkikaat.

Pelastusveneisiin tungeksitaan. Naiset ja lapset pääsevät ensin, jos pääsevät. Kolmannen luokan matkustajista useimmat, heihin kuuluvat suomalaiset, jäävät laivaan.

Waimo miestään suuteleepi

Hyvästiksi kuolohon,

Tuskan hiki virtaileepi,

Äskeinen pois ilo on.

Taistelu pelastumisesta on ankara. Syntyy etuilua, tappelua:

Kiljuin, haaskapetoin lailla

Kaikki pyrkii veneisiin,

Laukaukset silloin tällöin

Sattuu miehiin pyrkiviin.

Rahallakin yritetään ostaa paikka pelastusveneestä:

”Miljoonan saat, kaksi, kolme

Sata, tuhat, kaikki saat

Omaisuuten',” huusi eräs

”Kun vaan henken' pelastat.”

Laivaan jää yli 1 500 ihmistä. Heidän joukossa kapteeni Smith, suurin osa kolmannen luokan matkustajista, myös suomalaisista ja - laivan soittokunta:

Soittokunta vielä hymnin

Kuolemalle virittää,

Laiva vaipuu vaipumistaan

Höyrypannut räjähtää.

Viimeiseen asti sähköttäjä lähettää hätäsanomia. Uusi kansainvälinen hätämerkki SOS on ensi kertaa käytössä. Lähinnä oleva ”California” on kymmenen mailin päässä. Laivan sähköttäjä on sulkenut lennättimen. Hätäraketteja ammutaan Titanicilta. ”Californian” tähystäjä arvelee rakettien olevan juhlivien iloksi ammuttuja.

”Carpathian” sähköttäjä saa hätäviestin Titanicilta. Se on 58 mailin päässä ja kiirehtii täyttä höyryä apuun. Titanic uppoaa ennen kuin ”Carpathia” ehtii paikalle. Vedessä olevat paleltuvat kuoliaaksi. Vain veneissä olevat pelastuvat.

Puoli toista tuhatt' hukkui

Kuusi sataa Garpath sai.

Meren kylmään syliin nukkui

Rikas, köyhä, - kaikki vain.

Titanic upposi 15.4. kello 2.20. Ismay livahti vaivihkaa veneeseen ja pelastui. Suomalaisista siirtolaisista pelastui 20 ja hukkui 43.

Setäni Sanfrid Viirret lähti Amerikkaan juuri tuolloin. Hän kirjoitti Hangosta kotiin kertoen pääsevänsä uuteen Titaniciin. Haaksirikkouutisen tultua Suomeen häntä surtiin kuolleena. Sanfrid ei päässytkään Titaniciin. Hän lähti Liverpoolista päivää myöhemmin 11.4. ”Celticillä” ja saapui Ellis Islandiin matkustajien maihinnousuluettelon mukaan 20.5.1912. Setäni Sanfridkin on siis Titanicilta pelastuneiden joukossa...

Viimeisessä värssyssään arkkiveisu toteaa:

Meri uhrejaan ei anna

Siellä nukkuvat he ain,

Siihen asti kunnes koittaa

Aamu aamuist' autuain.

Tapahtumatiedot: Walter Lord: Titanicin kohtalonyö.

Kahdeksan pohjoisesta

Jari Kampman

Titanicin paristatuhannesta matkustajasta kahdeksan oli kotoisin Pohjois-Suomesta. Pohjoisin oli torniolainen Lyyli Silven, tuolloin 8-vuotias. Hän pääsi ikänsä ansiosta pelastusveneeseen, mutta häntä veneeseen saattamassa olleet kemiläiset saarnaajat Anna ja William Lahtinen hukkuivat. Anna oli 26-vuotias, William neljä vuotta vanhempi. Lahtisen pariskunta on myös mainittu Kalle Päätalon muistelmissa.

Oulaistelainen Anna Turja oli 18-vuotias. Hän selvisi haverista ja eli 89 vuoden ikäiseksi Kaliforniassa. Hän kuoli 1982 seitsemän lapsen äitinä. Samassa hytissä matkustaneet Sanni Riihivuori ja Maria Panula viisine lapsineen hukkuivat.

Laivalla oli mukana ilmeisesti neljä Oulussa kirjoilla olevaa. He olivat 27-vuotias Ida ja 25-vuotias Pieta Ilmakangas sekä 21-vuotias Aina ja vuotta nuorempi Katriina Jussila. Silven ja Lahtiset olivat matkalla Minneapolikseen, Turja Ohion Ashtabulaan, Ilmakankaat ja Jussilat New Yorkiin.

Oulun katukuvassa näkyvästä Rintamäen asuste- ja urheiluliikkeestä tunnettu kauhajokinen Matti Rintamäki hukkui, mutta leski sai suuren korvauksen, 1 500 puntaa. Yleensä omaiset saavat tyytyä 50-100 punnan korvaukseen.

Artikkelin lähde Kaleva