Gorban vierailu nosti maailmanmaineeseen

Kansainvälinen lehdistö toimi apupoikana

Marjaleena Blåfield

Oulun teknologiankylän maailmanmaine pohjautuu pitkälti perinteiseen suomalaiseen vieraanvaraisuuteen. Haittaa ei ole ollut siitäkään, että kansainvälinen lehdistö kiinnostui tästä pohjoisen ihmeestä ja jaksaa ihmetellä sekä ihastella sitä yhä.

Toimitusjohtaja Pertti Huuskonen ja kaupungin eläkkeellä oleva yhteyspäällikkö Seppo Mäki tunnetaan kylän kestoisäntinä. Parin vuosikymmenen aikana heille on syntynyt pysyviä ystävyyssuhteita eri kulttuureihin.

Erityisestä strategiasta teknologiakylän kampanjoinnissa ei voidakaan puhua. Maine on kasvanut ilman ilmoitus- ja markkinointikampanjoita, pr-henkilöitä ja ammattilobbaajia. ”Kampanjointiin ei ollut yksinkertaisesti ollut varaa”, sanoo kymmenen vuotta teknologiakylän hallituksen puheenjohtajana toiminut Mäki.

”Kun vieraita sitten alkoi tulla, ajattelimme, että kohtelemme heitä niin vieraanvaraisesti, ystävällisesti ja avoimesti kuin mahdollista. Meillähän ei kylän toiminnan suhteen ollut mitään salattavaa.”

Herrat jakoivat isännyyden tilanteen mukaan, myös sen kokemuksen hyödyntäen, mitä heillä itsellään oli eri piilaksojen vierailuista.

Alkuvuosina teknologiakylän hallitus tutustui Englannin tiedepuistoihin ja puheenjohtaja Mäki vieraili Kalifornian Piilaaksossa Silkicon Valleyssa, kaikkien maailman teknologiakeskusten esikuvassa. Nykyään Pertti Huuskonen voi sanoa ”tarkastaneensa” kaikki maailman piilaaksot.

Oulu julistautui vuonna 1984 teknologiakaupungiksi tavoitteenaan kehittyä kansainväliseksi osaamiskeskukseksi. Meriitteinä sillä oli uranuurtajuus Pohjoismaissa, Euroopan kartalla kylä on seitsemänneksi vanhin.

Vuonna 1992 oltiin jo niin pitkällä, että Oulussa järjestettiin teknologiakeskusten maailman konferenssi. Kaksi vuotta myöhemmin Oulun teknologiakylä listattiin maailman kahdeksan tunnetuimman keskuksen joukkoon.

Alkuvaiheessa vaikutusta oli myös Oulun kaupungin monilla koti- ja ulkomaisilla kontakteilla. Vähitellen valtiovaltakin hyväksyi teknologiakylän julkisten vierailujen kohteeksi.

Näin ei tapahtunut kuitenkaan vielä vuonna 1989, jolloin Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov edesmenneen vaimonsa Raisan kanssa vieraili Oulussa ja teknologiakylässä. Oulun osuus ei kuulunut enää valtiovierailuun.

”Gorban aikaan elettiin glasnostia ja etsittiin uusia malleja yhteiskunnan kehittämiseksi. Presidentin saapumisesta kaupunkiin saa kiittää Neuvostoliiton akatemian presidenttiä, joka aikaisemmin oli vieraillut teknologiakylässä”, Mäki kertoo.

Akatemian presidentti oli vienyt niin myönteiset terveiset Kremliin, että Gorbatshov halusi ehdottomasti tutustui teknologiakylään presidentti Mauno Koiviston esittämän Tampereen Lenin -museoon asemasta.

Pertti Huuskonen sanookin, että juuri Gorban vierailu nosti kylän lopullisesti maailmanmaineeseen.

Vierailuun valmistauduttiin kuumeisesti kolmen viikon ajan. Tarkoitus oli esitellä yrittäjien toimintaa ja tuotantoa ajan kanssa.

Suunnitelmat menivät uusiksi, sillä Gorbatshov halusi olla suorassa yhteydessä kansaan ja nosti kylmän hien turvamiestensä otsalle. Vierailun aikataulu ei pitänyt.

Turvajärjestelyt alkoivat viikkoa aikaisemmin. Niistä vastasivat turvamiehet, joita Neuvostoliitosta saapui Ouluun lentokoneellinen. Miehet tarkastivat vierailukohteet ympäristöineen ja kaupungintalon viereisten tornitalojen katolle sijoitettiin aseistettuja miehiä. Kaikki oli hyvin tarkkaa.

Linnanmaalla kohteena oli yliopisto ja vierailu päättyi Teknologiakylään. Molemmissa paikoissa isännät saivat jännittää ja odottaa vieraiden tuloa yli kolme varttia.

Neuvostoliittolaiset matkasivat Oulussa mustien mersujen saattueessa. Se oli heidän ehdoton vaatimuksensa. Muut autot eivät kelvanneet. Letka saatiinkin koottua yhtä autoa lukuunottamatta. Autojen järjestämisestä vastannut henkilö tarjoutui korvaamaan puutteen tuliterällä Audilla. Se ei vieraille kelvannut. Lopulta auto löytyi; se oli vanha musta taksimersu.

Teknologiakylässä Huuskonen ja Mäki vastaanottivat vieraat. Ohjelma oli tiivistetty mahdollisimman lyhyeen, pitkiä puhteita miehet eivät pitäneet. Gorballe annettiin lahjaksi sykemittari.

Huuskonen isännöi presidentin seuruetta ja Mäki kulki rouvan seurueen mukana muutama askel taaempana.

Gorbatshov teki teknologiakylässä kymmenen kysymystä yrityksistä. ”Hän oli kuin tuli ja leimaus, spontaani ihminen, joka otti tilanteen hallintaansa, tavallaan hoiti vierailun kulun itse”, muistelee Mäki.

Vierailua seuraava satapäinen kansainvälinen lehdistö varmisti sen, että Oulun teknologiakylä nousi maailmankartalle. Pravda kertoi tapahtumasta etusivulla kuvien kanssa. Piilaakson valtalehti San Francisco Chronicle puolestaan otsikoi kuvan kera: ”Corbi applauds Finnish HiTech in Oulu”.

Oulu tuli yhtä aikaa esille molemmissa supervalloissa, puhumattamaan Pohjoismaiden ja monen muun maan lehdistöstä.

Teknologiakylän eksotiikkaa lehtimiesten silmissä lisäsi pohjoisen sijainti. Kylää voitiin markkinoida maailman pohjoisimpana. Varsinaisesti Oulun piilaakso löi itsensä läpi 1900-luvun puolivälissä.

Gorba tuli kättelemään

Ilman teknologiakylää Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov ei olisi tullut Oulun yliopistoon.

Filosofian tohtori Irmeli Pääkkönen muistaa vierailun hauskana kokemuksena.

”Saimme monta sivua ohjeita siitä, miten käyttäytyä ja pukeutua. Sekin opastettiin, että puhua saa vain tulkin välityksellä ellei taida täydellistä venäjää.”

Irmeli Pääkkönen kertoo, että vieraita vartoessa jännitys kasvoi niin, että hänkin innostui pyyhkäisemään puolitutun professorin harteilta sinne jääneen hiuksen.

”Että oltiin tip top ja protokollan mukaan.”

Yliopistollakin tiedettiin, että vierailu oli myöhässä ja että Koiviston kone lähtisiello 16. Samaan aikaan starttasi Gorba Moskovaan.

”Jotenkin kai silloinen rehtori, edesmennyt L. Kalevi Korhonen, hätääntyi ja yliopiston hallituksen edustajat istuutuivat kahvipöytään vieraita tervehtimättä.

Niin sitten esittäytyminen alkoi kahvipöydässä. Jokainen nousi tuoliltaan ja riensi kättelemään Gorba.

”No, siihenhän aikaa tuhrautui. Koska aikataulusta oltiin muutenkin tuntuvasti jäljessä, ajattelin, että vain nousen ja kumarran kohteliaasti. ”

Raisa Gorbatshova istui Irmeli Pääkköstä vastapäätä. Hänen kavaljeerinaan oli silloinen opiskelija ja nykyinen ministeri Jari Vilen tilaisuutta varten ostamassaan uudessa tummassa puvussa.

Kun kahvippöydästä sitten noustiin, Gorba tuli kättelemään ja tervehtimään Anneli Pääkköstä. Hehän eivät olleet kätelleet.

”Olin siitä tietenkin niin otettu, että meinasin hänen kaulaansa hypätä”, Irmeli Pääkkönen nauraa.

(MLB)

Arkisto

Vain tulkin välityksellä. Jari Vilen ja tulkki keskustelevat. Raisa Gorbatshova vastapäätä Irmeli Pääkkönen.

Artikkelin lähde Kaleva