Sata vuotta Arvid Borgin metsäoppia

Ilmari Kosonen

OULU Oulun Talousseuran metsänhoitokonsulentin Arvid Borgin kirjoittama Metsäoppi on ollut käytössä sata vuotta. Borgin oppikirjassaan esittämät metsänhoito-ohjeet ja muut näkemykset ovat uskomattoman perusteltuja. Oppikirjaa käytetään yhä alan oppilaitoksessa ja se kuluu metsäammattilaisten ja maanviljelijöiden käsissä.

Borg sai valmiiksi ensimmäisen painoksen oppikirjastaan Metsäoppi kansanmiehiä ja maanviljelyskouluja varten vuonna 1903 ollessaan Oulun Talousseuran metsänhoitokonsulenttina. Oppikirja hyväksyttiin Maanviljelyshallituksessa käytettäväksi Suomen alemmissa maanviljelyskouluissa.

Oppikirja on lyhyt, vain 162 sivua, mutta siinä on sekä metsänhoitoa, metsäteknologiaa, metsänjärjestelyä että puukauppaa koskevat osat.

”Tarkasteltiinpa asiaa miltä kannalta tahansa, tulee aina johtopäätökseen, että metsätön Suomi on ihmisen asuinpaikkana kurjista kurjin. Hyvin hoidettuine metsineen tarjoaa se kansallemme mitä parhaan asuinpaikan ja kiitollisimman työmaan sekä ruumiilliselle että henkiselle työlle”, kirjoittaa Borg alkupuheenvuorossaan julistautuen näin moniarvoisen metsänhoidon kannattajaksi.

Vesojen taittaminen ja koivun kasvatus

Borg tunnetaan ennenkaikkea metsänhoidollisen kulotuksen levittäjänä. Tämän kulotusopin nykypolvi onkin sitten jo lähes kokonaan hylännyt.

Nuoren taimikon käsittelystä Borgilla on ohjeita, joita ei aikoihin ole käytetty, mutta jotka nyt Ruotsin kautta ovat tulleet uudelleen esiin. ”Lehtipuiden vesoja katkaistessa tulee katkaiseminen tehdä mahdollisimman pitkään kantoon ja siten, että katkaisupinta tulee mahdollisimman suureksi. Täten voidaan jossakin määrin ehkäistä uusien vesojen kasvamista, mikä on tuntuvasti rohkeampaa jos kannot tehdään lyhyet ja silopintaiset. Myöskin voidaan varttuneemmat vesat katkaista murtamalla ne käsin puolittain poikki latvapuoli viistosti maata vastaan. jolla tavalla sama tarkoitusperä saavutetaan.”

Oksat ja kannot talteen

Esitellessään metsäntuotteiden käyttöä Borgin opit ovat yhä varteenotettavia.

”Kuivista kelohongista veistetään parruja ja rakennushirsiä', esittää Borg vuonna 1917 suositellen kelorakentamista jo puolensataa vuotta ennen, kuin alan buumi todella alkoi Sodankylän aluemetsänhoitaja Liffländerin perustettua 1970-luvulla Luoston hirsilomakylän.

Ja kun puuenergian projektipäälliköt esittelevät energiapuun käyttöä uutena asiana, opettaa Borg jo vuonna 1917 seuraavaa ”Kovin vähä on Suomessa viimeaikoihin kiinnitetty huomiota hakkuuntähteiden tarkkaan talteenottamiseen. Toinen arvokas osa puusta, joka useimmiten myöskin jätetään käyttämättä, on kanto ja siihen liittyvät juuret. Näistä kertyy puuta melko suuret määrät. Niinpä saatiin Tuomarniemen metsäkoululta eräältä hehtaaria laajalta lohkolta hieman päälle sata kuutiometriä juurakkopuuta, vaikkei metsä ollut mitenkään vankkaa. Muistettava vain on, että kannot on nostettava heti hakkuun jälkeen.”

Tuomarniemen rehtoriksi Borg tuli vuonna 1909. Borg koulutti metsänvartijoita ja metsäteknikoita, mutta piti kursseja myös maanviljelijöille.

Borgin Metsäoppia lukeva ja hänen elämäntyötään tarkasteleva joutuu tekemään johtopäätöksen, että juuri hänen oppikirjansa oli yhtenä osana siihen, että Suomessa koulutettiin ja kasvoi se maanviljelijäjoukko, joka maailmansotien välisenä aikana perusti Suomen pitäjille metsänhoitoyhdistykset ja nykyisen kehittyneen metsätalouden.

Kirjoittaja on metsänhoitaja Jyväskylästä

Metsänhoidon uranuurtaja. Arvid Borg kehitti markkinalähtöistä metsätaloutta, ei pelkästään lakeihin ja ohjeisiin perustuvaa.

Artikkelin lähde Kaleva