Artikkelin lähde Kaleva
Oskariko kirjakielen isä
Kiimingin akateemikko ikuisti päivänsankarit Agricolan ja Pakkalan
Kaisu Mikkola
KIIMINKI Oskari Jauhiaisen säätiön asiamies, rovasti Arto Kirri väittää, ettei ole koskaan kuullut sitä suosittua kiiminkiläistä koululaisvitsiä, jolle kuitenkin silloin tällöin hihitellään patsaiden välissä akateemikon nimikkomuseossa pidettyjen näyttelyjen avajaisissa.
Jutun mukaan opettaja kysyi luokaltaan, kuka on Suomen kirjakielen ja kirjallisuuden isä.
”Oskari Jauhiainen!” vastasi oppilas.
Eikä mikään ihme, sillä Kiimingin Huttukylässä vuonna 1913 syntyneen akateemikko Jauhiaisen taidemuseossa, entisessä seurakuntatalossa keskellä Kiiminkiä, on yhdellä punatiiliseinämällä kookas piispa Mikael Agricolan rintakuva tasan puolen vuosisadan takaa, vuodelta 1952.
Se on yksi yhteen kokoa oleva osa Turun tuomiokirkon seinämällä seisovasta, koko kansan tuntemasta Agricolan patsasta.
Museon toisella seinämällä on Oskari Jauhiaisen omakuva vuodelta 1945. Päähineeseen sonnustautunella Agricolalla sekä avopäisellä Jauhiaisella on totisesti paljon yhtäläisyyksiä! Sen voi kuka tahansa omin silmin havaita, jos menee vaikkapa tänään, juhlapäivän kunniaksi klo 12-17 avoinna olevaan museoon asiaa tarkistelemaan.
Samalla voi ihailla toisen päivänsankarin, päivälleen 140 vuotta sitten syntyneen oululaiskirjailijan Teuvo Pakkalan patsaan luonnosta ja sen takana olevaa valokuvaa Vaaranpuistoon vuonna 1973 paljastetusta Pakkalan patsaasta.
Kuvanveistäjä lainasi kasvonsa piispalle
Tänään vietettävän Mikael Agricolan päivän sankarista ei ole olemassa tiettävästi yhtään aikalaiskuvaa eikä siis tiedetä, millaiselta hän näytti.
Niinpä hieman alle 40-vuotias kuvanveistäjä ilmiselvästi käytti itseään mallina tehdessään monumenttia silloista itseään vain muutamaa vuotta vanhempana, hieman alle viisikymmenvuotiaana 1557 kuolleesta piispasta.
Edesmennyt Kemin taidemuseon intendentti Pekka Rönkkö kirjoitti yhdennäköisyydestä Ars Nordica -sarjassa ilmestyneessä Osakari Jauhiainen -kirjassa (Pohjoinen 1994):
”Varsin monet, jotka ovat nähneet Jauhiaisen omakuvan, ovat huomanneet yhtäläisyyksiä sen ja hänen luoman Agricolan kasvonpiirteiden kanssa. Hyvin pitkälti voidaan sanoa, että Jauhiainen on lainannut omat piirteensä Agricolalle: suussa, leuassa ja poskipäissä on paljon samaa, molemmilla on voimakas, joskin tyypiltään muuten erilainen nenä.”
Rönkön mielipide kuitenkin on, ettemme voi ihan yksioikoisesti puhua Agricolasta Jauhiaisen omakuvana. Rönkkö nimittäin yrittää lieventää yhtäläisyyksiä muistuttamalla, että voimakaspiirteiset vankat ihmistyypit esiintyivät noihin aikoihin Jauhiaisen tuotannossa.
Puoli vuosisataa sitten Agricola ja Pakkala
Agricolan patsas paljastetiin tasan 50 vuotta sitten, vuonna 1952 ja samana vuonna Jauhiainen sai valmiiksi korkokuvan Teuvo Pakkalasta. Se paljastettiin Oulun hautausmaalla Niilo Mattilan tekemän muistomerkin kyljessä syyskuun lopussa kirjailijan nimikkokoulun lasten laulaessa.
Patsastoimikunnalla, joka oli perustettu Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan aloitteesta, oli tarkoituksena hankkia myös varsinainen Pakkalan näköispatsas.
Tuon veistoksen tekemisessä kului lähes 20 seuraavaa vuotta, ja patsas paljastettiin syksyllä 1973 Pakkalan lapsinovellien eli Kakaravaaran lähimaastossa, Vaaranpuistossa, jossa se tänäkin päivänä seisoskelee.
Paljastajaisista tuli Oskari Jauhiaiselle elinikäinen trauma.
”Minä, rangaistu rikollinen”
Kun silloinen professori Jauhiainen saapui myöhäissyksyn aamuna Helsingin aamujunalla uniseen Ouluun yhdessä juhlakalun lapsenlapsen, taiteilija Teuvo-Pentti Pakkalan kanssa, miehet alkoivat katseillaan etsiä kahvilaa, joka olisi jo tuohon aikaan auki.
Kaupunkiin oli juuri saatu liikennevalot, joista poliisit olivat niin tohkeissaan, että olivat ruvenneet kyttäämään päin punaista käveleviä ottaakseen näitä kiinni ja sakottaakseen sitten onnettomia.
Kukaan ei ollut ymmärtänyt varoittaa kahvinjanoisia taiteilijoita, jotka ylittivät typötyhjän Uudenkadun Hallituskadun risteyksessä punaisten valojen palaessa.
Poliisit nappasivat oitis kaupungin kutsuvieraat eikä puhe auttanut, vaan sakot rapsahtivat.
Oskari Jauhiainen oli tunnetusti visu mies, joten oli vain hänen onnensa, ettei hän vielä tuolloin ollut akateemikko vaan vasta professori. Kuitenkin vankka veistäjä sai tuntuvaa professorilisää sakkoihinsa, kun vierellä astellut rikostoveri, langanlaiha graafikko pääsi paljon vähemmällä.
Poliisien väitteisiin, että professorit tienaavat hyvin, Oskari Jauhiaisen kerotaan mutisseen, että professoreitakin on niin paljon, etteivät kaikki missään tapauksessa voi olla varakkaita.
Kun Oulun Suomalaisella Klubilla pidetyissä patsaanpaljastajaisten juhlallisuuksissa Jauhiaista ja Pakkalaa vielä kerran toivoteltiin tervetulleiksi Ouluun, Jauhiainen mykisti isäntäväen täräyttämällä, että heidät on jo toivotettu tervetulleiksi sakottamalla heitä päin punaista kävelemisestä.
”Minähän olen sellainen rangaistu rikollinen”, Jauhiainen jaksoi lopun elämäänsä sääliä itseään Oulussa Pakkalan patsaan paljastajaisaamuna saamistaan sakoista.
Yhdennäköiset. Oskari Jauhiainen omassakuvassaan näyttää 50 vuotta sitten paljastetulta Mikael Agricolalta tai päinvastoin. Agricolan päivän kunniaksi Kiimingissä sijaitseva museo on tänään auki, joten käykääpä vertaamassa.
Tapio Maikkola
140-vuotias. Oskari Jauhiainen veisti Teuvo Pakkalan kahdesti, vuonna 1952 hautapatsaaseen ja 1973 Vaaranpuistoon. Patsaan kipsiluonnos on Oskari Jauhiaisen taidemuseossa.
Arkisto
Artikkelin lähde Kaleva