Nokialla oululaiset sukujuuret

Pekka Siltanen

Suomessa jo kansallisen instituution asemaan nousseella Nokia Oyj:llä on vankat oululaiset sukujuuret. Menestyksestään Nokian on kiittäminen myös nyky-Oulua, josta se on ammentanut merkittävän osan tarvitsemastaan tutkimus- ja tuotekehitysosaamisesta, kun se on kavunnut maailman kännykkäyritysten ykköseksi.

Menestyvät yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä tai sitten päinvastoin. Nuori väki tietää, että Nokia on pääjohtaja Jorma Ollilan näköinen yritys.

Vähän varttuneemmat saattavat taas muistaa, että nykylinjoilleen Nokiaa kampesi jo pääjohtaja Kari Kairamo.

Mutta harva taitaa tietää, että jo hänen edeltäjänsä, toimitusjohtaja Björn ”Nalle” Westerlundin aikana, vuonna 1960 Nokiaan perustettiin jo ”erityinen” elektroniikkaosasto.

Jorma Ollilan edeltäjistä Björn Westerlundilla oli vahvat oululaiset sukujuuret ja Kari Kairamollakin vankat pohjoiset siteensä.

Nokian historia ulottuu Tammerkosken partaalle vuonna 1865 perustettuun puuhiomoon. Mutta nykymuotonsa se sai vuonna 1966 toteutetussa fuusiossa.

Järjestelyssä Suomen Kaapelitehdas Oy ja konsernin silloinen emoyhtiö, Suomen Gummitehdas Oy fuusioitiin kumitehtaan tytäryhtiöön, voima- ja metsäyhtiö Nokia Oy:hyn.

Fuusiossa syntyneen Nokian toimitusjohtajaksi valittiin jo kaapelitehdasta johtanut ja sukujuuriltaan vankasti oululainen Björn Westerlund.

Björn Westerlundin isä oli vuorineuvos Torsten Westerlund. Hänen vanhempiaan olivat oululaisen kauppiassuvun Helena Pentzin ja filosofian maisteri, apteekkari ja musiikkikauppias R. E. Westerlund.

Nokian historian kirjoittanut dosentti Martti Häikiö määrittää suvun kantaisäksi Oulun lääninsihteeri ja laamanni Leonhard Pentzinin. Hänen puolisonsa Catarina Sofia Bergbomin isä, kauppaneuvos Gustavf Bergbom oli aikansa varakkaita oululaisia tervaporvareita.

Oululaiset porvarisuvut, Pentzinit ja Bergbomit sijoittivat myös varojaan sittemmin ensimmäisen maailmansodan aikana vaurastuneeseen Suomen Gummitehdas Oy:hyn, myöhemmin fuusiossa syntyneen Nokian emoyhtiöön.

Ja kun sukujuurilleen ei kukaan mitään voi, tiedetään Nokian ensimmäisen toimitusjohtajan katselleen usein suopeasti erityisesti juuri Oulun suuntaan kehittämispäätöksiä siunatessaan.

Myös Björn Westerlundia vuonna 1977 toimitusjohtajana seuranneella Kari Kairamolla oli pohjoiset linkkinsä, ja kotoaan vuorostaan metsäteollisuustausta. Hänen isänsä Aulis Kairamo toimi 1940-50 -luvuilla kahden pohjoisen metsäyhtiön, Oulu Oy:n ja Kemi Oy:n toimitusjohtajana sekä edelleen kolmannen, Kajaani Oy:n hallintoelimissä.

Fuusiossa syntyneellä Nokialla oli alkuunsa teollista toimintaa myös Oulussa, kun kaupunkiin oli perustettu Pohjolan Kaapeli Oy jo vuonna 1960. Teollisuusneuvos Matti Pesolan käsissä yritys kasvoi voimakkaasti ja laajensi Oulun keskustasta Kempeleeseen ja siirtyi sitten kokonaan Nokian Oulun nykyisille toimintasijoille Ruskon kaupunginosaan.

Teollisen Oulun yhtä merkkipaalua valettiin vuonna 1978, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen käynnisti Nokian puhelinlankatehtaan Ruskossa.

Lujasti Nokian Ouluun liitti dosentti Martti Häikiön mukaan elektroniikkateollisuudessa 1960-luvulla alkanut voimakas kehitys. Varsinainen sykäys tapahtui, kun Nokia muutaman muun yrityksen tavoin aloitti puolustuslaitoksen tarjouspyynnön seurauksena radiopuhelintuotannon jo vuonna 1963.

Ratkaiseva paalu taidettiin kuitenkin juntata, kun Nokia vuonna 1972 sai suuren kenttäradiotilauksen. Tilausta Nokia lobbasi lupaamalla siirtää myös muuta elektroniikkatuotantoa Ouluun.

Valtioneuvoston tekemä päätös noudatteli silloista kehitysaluepolitiikkaa ja enteili myös Nokian rakennemuutosta. Lauri Kuokkanen ryhtyi jo seuraavana vuonna valmistelemaan Nokian radiotuotantoa kumitehtaan rengasvarastossa, Oulun Kasarmintiellä.

Radiopuhelinalalla Nokia eteni, kun se solmi vuonna 1975 yhteistyön Saloran kanssa ja perusti vuonna 1979 yhteisyritys Mobiran.

Jo vuonna 1980 Mobiralla oli toimintaa Nokian Ruskon elektroniikkatehtaan yhteydessä.

Mobira aloitti nopeasti myös matkapuhelinten tuotekehityksen Oulun teknologiakylässä, jossa sen käynnisti VTT:n Elektroniikan laboratoriosta yksikön vetäjäksi löydetty Erkki Veikkolainen.

Vauhtia haettiin kuitenkin vielä pitkään perinteisemmiltä aloilta. Vuonna 1985 Nokia-yhtymällä oli Oulun seudulla kaikkiaan 14 yksikköä. Oulussa niistä sijaitsi 9, Kempeleessä kaksi ja Haukiputaalla samoin kaksi.

Suurin yksiköistä oli Kempeleen johdinsarjatehdas, jossa työskenteli Oulun seudun silloisesta 2 500:sta nokialaisesta yli 700.

Viisi vuotta myöhemmin tilanne oli jo toinen. Oulun seudulla nokialaisia oli jo 3 500 ja lisääntyvästi he työskentelivät matkapuhelinten ja tukiasemien kehitystyössä ja jo myös niiden valmistuksessa.

Artikkelin lähde Kaleva