Luotettavan luulosairas

Harrastajateatteria

Sity teatteri: Luulosairas. Kirjoittanut Jean-Baptiste Molière. Skotlantilaisen version näytelmästä kirjoittanut Hector MacMillan. Suomentanut Anna Grön. Ohjaus Marja Raudaskoski. Puvustus Sisko Pirttioja. Lavastus ryhmä. Rooleissa: Erkki Hartikainen, Susanna Sikkilä, Leena Voltti, Outi Puurula, Jarkko Pinola, Kauko Huhtala, Virva Vasari, Anja Leppälä, Martti Manninen, Juha Kippola, Kirsi Koivuoja. Sievi, Lylyn talo. Seuraava esitys 5.4.

Lääkäreiden ja lääketieteen kunnioitus ja korostunut asema yhteiskunnassa ei näytä kolmessa vuosisadassa ainakaan vähentyneen, päinvastoin. Tänäkin päivänä usko lääketieteen miltei kuolemattomaksi tekevään voimaan horjuu harvoin.

”Kieltäytyminen hoidosta on loukkaus tiedekuntaa kohtaan”, toteaa lääkäri Molièren näytelmässä.

Toisessa repliikissä päätellään, että ihmiset kuolevat hoitoon, eivät tautiin. Tuttuja puheenaiheita.

Molièren 1600-luvulle ajoittuvassa, luonnekomedioihin kuuluvassa Luulosairaassa porvaristoon kuuluva Argan uskoo olevansa kuolemansairas. Lääkäri ja apteekkari tekevät parhaansa potilaan uskoa vahvistaakseen ja omaa kukkaroaan lihottaakseen. Lisäksi Argania pettää oma vaimo samassa tarkoituksessa.

Tytär haluaisi naimisiin, mutta sulhasehdokas ei ole se, jonka isä on valinnut. Koko orkesteria johtaa ovela palvelijatar Toinette, joka juonii asiat sujumaan mieleisellään tavalla. Meno on vauhdikasta eikä äkkikäänteitä puutu

YTY-teatterista on sieviläisten vahvistukseksi saatu pari kokenutta näyttelijää, Erkki Hartikainen Arganiksi ja Jarkko Pinola tyttären rakastajan, Cleanten osaan.

Vahvoja naisnäyttelijöitä Sievissä on omastakin takaa, sen todistavat Susanna Sikkilä Toinettena, Leena Voltti Arganin tyttärenä Angeliquena ja vaimon roolissa debytoiva Outi Puurula.

Molièren ei tarvitse pyöriä haudassaan, kun sieviläiset esittävät Luulosairasta. Klassikkoteksti on otettu käsittelyyn sen vaatimalla pieteetillä. 1600-luvun tyyli on sisäistetty pienintä yksityiskohtaa myöten.

Molièrelle tyypillinen pantomiimi on mukana, kun Toinette jahtaa hiirtä tai esittää isännälleen rakastavaisten puolustusta. Painotukset ovat kohdallaan ja ylikorostunut esitystapa kunnioittaa tekstin henkeä.

Ohjaaja Marja Raudaskoski on ollut tarkkana. Äkkikäänteiden vaatima tarkka ajoitus on kohdallaan ja ääntä lähtee silloin kun tarvitaan.

Puvustus on taitavaa, loppuun saakka ajateltua ja huolellisesti toteutettua. Lavastuksen niukkuus antaa värikkäälle esitykselle selkeät puitteet toimia eikä vie siltä huomiota. Esitys on ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pikanttia lisäväriä saadaan, kun Jarkko Pinola (Cleante) esittää Edit Piafin Hymni rakkaudelle -laulua rakastetulleen. Ei kuulostanut lainkaan niin oudolta kuin äkikseltään voisi luulla, sillä Pinola osaa laulaa.

Toimikoon laulu siltana nykyaikaan. Ei Molière tästäkään pahastuisi, hänhän on humoristi, jos kuka.

Jos jonkun miinuksen haluaa esityksestä kaivaa, se löytyy tällä kertaa asianajaja Bonnefoyn (Juha Kippola) ylimakesta roolisuorituksesta. Liioitella Molièreä näytellessä pitää, mutta rajansa kaikella.

Arja Päivärinta

Huijarinainen. Arganin vaimo Beline (Outi Puurula) haluaa huijata mieheltään (Erkki Hartikainen) omaisuuden. Asianajaja-rakastaja Bonnefoyta (takana) esittää Juha Kippola.

Artikkelin lähde Kaleva