Yhtä suurta ilmakitaraperhettä
Hanna Ikonen hyppäsi ilmakitaransoiton MM-kisojen tuottajan pestiinsä innokkaasti.
Anna KilponenYy, kaa, koo ja hyppy! Nyt pitäisi saada mahdollisimman vauhdikasta kuvaa tuoreesta ilmakitaratuottajasta. Hanna Ikonen tekee työtä käskettyä: hyppii ilmaan ja yrittää samalla vonguttaa ilmasoitintaan.
– Apua, enhän minä osaa kitaraa soittaa, mutta viulua olen kyllä soittanut aikoinani, Ikonen parahtaa.
Oulussa, ilmakitaransoiton pääkaupungissa, on totuttu ajattelemaan, että jokainen osaa soittaa ilmakitaraa, tai jotain muuta ilmasoitinta. Sitä Ikonenkin on tässä todistamassa.
– Minusta ei ikinä olisi lavaesiintyjäksi. Siinä onkin yksi syy, miksi hakeuduin tuottajaksi. Haluan mahdollistaa tekemisen muille ja nauttia itse siitä katsojana.
Ei ilmakitaratuottajan tehtäviin lavalla ilmasoittimen kanssa keekoilu tosin edes kuulu. Ikonen jättää sen mieluusti ilmakitaransoiton MM-titteliä hamuaville, joita elokuiseen Ouluun on saapunut ympäri maailmaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan.
Tuottajana hän huolehtii siitä, että taloudellinen puoli pysyy aisoissa, silloinkin kun ideat sinkoilevat turhan lennokkaina. Talousosaamisen ohella työssä vaaditaan stressinsietokykyä ja joustavuutta.
– Suuren kokonaisuuden hahmottaminen ja lankojen käsissä pitäminen ovat työni ydintä. Ne ovat haasteita ja työn suolaa. Tämä on vakavasti otettavaa ”kieli poskessa” -meininkiä. Pesti on mielenkiintoinen, sillä onhan se ainutlaatuinen koko maailmassa.
Ikonen on vasta muuttanut Oulaisista Ouluun, mutta hänestä tuntuu jo nyt, että hän on saapunut vireään kulttuurikaupunkiin.
Eniten hän kuitenkin iloitsee uudesta ”perheestään”.
– Ilmakitaraperhe on värikäs, monipuolinen ja kansainvälinen. Se viittaa meihin toimijoihin, esiintyjiin ja yleisöön ilmakitaransoiton MM-kisoissa. Rauhan ja rakkauden ajatuksen korostaminen näkyy koko yhteisössä. Siihen sisältyy myös ajatus, että on hyväksytty sellaisena kuin on. Minun on ollut helppo omaksua nämä arvot.
Helmikuun alussa pestinsä aloittanut Ikonen on käynyt vimmaisesti läpi edeltäjiensä mappeja päästäkseen työhönsä sisään. Lisäksi hän on katsellut aiempia finaalitaltiointeja.
Ikonen aikoo työssään keskittyä erityisesti kansainvälisen verkoston kasvattamiseen muun muassa houkuttelemalla mukaan uusia ja ennestään tuttuja maita, kuten Yhdysvaltoja, Aasian maita, Venäjää ja Saksaa.
– On maita, jotka ovat aikaisemmin olleet mukana ilmakitaransoiton MM-kisoissa, mutta sittemmin kiinnostus on hiipunut.
Oululaiset ovat
Ikonen myöntää, että kehitettävää ja haasteita on. Hänen mielestään itse finaalitapahtuma ei suurta uudistamista kaipaa, mutta oheisohjelmiin voisi tuoda jotain lisää. Sen tarkemmin hän ei vielä osaa kertoa.
– Odotan, että pääsen käyttämään kielitaitoani ja verkostoitumaan. Ehkä rauhan ja rakkauden ajatusta voisi vielä terävöittää, Ikonen suunnittelee.
Parasta olisi, jos hän saisi viettää laatuaikaa ”perheensä” kanssa seuraavissa ilmakitaransoiton MM-kisoissa.
– Toivon, että kaikilla jäisi kisoista hyvä maku suuhun. Jos vielä joku suomalainen tai oululainen voittaisi, niin vau!
fakta
38 vuotta.
Asuu Oulun Kuivasjärvellä miehensä ja koiransa kanssa.
Valmistunut Turun Humanistisesta ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi vuonna 2010.
Ilmakitaransoiton MM-kisojen tuottaja helmikuun alusta lähtien. Sitä ennen työskennellyt projektityöntekijänä Elävä Penttilä ja toimiva taidetalo! -hankkeessa Oulaisissa. Lisäksi toiminut muun muassa tuottajana Rauman pitsiviikoilla 2013, Inarin kunnan kulttuurisihteerinä 2010–2011.
Harrastaa tanssia. Kiertelee myös taidenäyttelyissä ja käy keikoilla.
Parasta ilmakitaroinnissa: ilmaisunvapaus.
Ilmakitaransoiton MM-kisat järjestetään seuraavan kerran 23.–25. elokuuta osana Oulun juhlaviikkoja.
– Tämmöinen perusjähmeän suomalaisen megaheittäytyminen ei tekisi pahaa kenellekään. Miksei tätä voisi hyödyntää vaikkapa oululaisten työpaikkojen taukoliikuntana: ilmakitarointia kaksi minuuttia kerran viikossa? Hanna Ikonen ehdottaa ja näyttää tyyliä.
Artikkelin lähde Kaleva 17.02.2017.